politiikka

Vaalipäivän ratoksi sekalaista asiaa

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Jos nyt joku empii vielä äänestämistä tai ehdokasta, niin kehotan miettimään vaikkapa siltä kannalta, että valtuusto valitaan joka tapauksessa, joten äänestämättä jättämällä ei ainakaan voita mitään. Haluan auttaa päätöksenteossa, siispä tässä postauksessa mainostan härskisti itseäni. Askartelin pienen esitteen. Viime tingassa tietenkin, eli torstai-iltana. Tulostimesta loppui muste, joten paperisena näitä sitten syntyi melko pienen jakelun tarpeiksi. Tässä kuitenkin tiedostona kyseinen häthätää kyhätty läpyskä:

anton_vaaliesite

”Vaalilupaukseni” löytyvät em. dokumentista. Tässä vielä kertaan keskeisimpiä arvojani ja näkökulmiani politiikkaan.

Minusta kaiken inhimillisen ja myöskin taloudellisen hyvinvoinnin avainseikka on sekä yksilön, että yhteisön kannalta se, että ihmisille annetaan vapautta ja vastuuta. Kaikenlainen sääntely ja holhous on vahingollista ja tulee myös kalliiksi, koska se vaatii yleensä byrokratiaa säätämään, valvomaan ja rankaisemaan. Toki laki ja järjestys olla pitää. Monessa kohdin tarvitaan selvää lainsäädäntöä ihmisten ja myös vaikkapa luontokappaleiden suojelemiseksi kohtuuttomuuksilta, vääryyksiltä ja hyväksikäytöltä. Samaan aikaan tulee kuitenkin huolehtia, että sääntelyllä ei estetä uusia innovaatioita, yksilöllisiä omia elämäntapavalintoja tai yritteliäisyyttä ja omalla työllä menestymistä. Usein hyvää tarkoittava sääntely luo rajoittavan byrokratiaviidakon, joka lannistaa ihmistä ja saattaa kriminalisoida uutta luovia ideoita, syyttä suotta. Kun kuoppia tiessä ei saa paikata talkoovoimin tai ihmisten autoja kaivaa lumihangesta vapaaehtoisvoimin ilman lukuisia pätevyyskortteja, lienee menty liian pitkälle. Vastaavasti esim. sosiaaliturva mutkikkaine ja monilokeroisine sääntöineen tuottaa valtavasti turhaa työtä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Vapauden toisella puolella on sitten vastuu. Ihmisellä tulee olla vastuu teoistaan niin hyvässä kuin pahassa.

Edellämainitun yleisperiaatteen lisäksi kolikossa on toinenkin puoli. Eli se, että eri ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ja erilaiset kyvyt. Niinpä kylmä oman onnensa nojaan heittäminen ei käy, eikä epäonnistumisesta rankaiseminen tai tuomitseminen. Heikompia tulee tukea ja auttaa ja yhteiskunnan on osaltaan laitettava verorahaa siihen, että huonoistakin lähtökohdista ihminen saa halutessaan samat mahdollisuudet kuin kultalusikka suussaan syntynyt tai erityisen kyvykäs menestyjätyyppi. Niin sanottu hyvinvointivaltio perustuu siihen, että pidetään huolta kaikista, heistäkin jotka eivät siihen itse välttämättä kykene, ihan tappiin saakka, eli mahdollistaen kaikki se, mihin muillakin on mahdollisuus. Myös sattuma voi johtaa kohtuuttomiin vaikeuksiin ja epäonneen, jolloin kuka tahansa voi koska tahansa olla tilanteessa, jossa omat voimat ja resurssit eivät enää riitä. Yhteiskunnan on taattava inhimillinen perusturva ja samanarvoinen kohtelu kaikessa, jokaiselle.

Kaksi edellisten kappaleiden perusperiaatetta voi usein tuntua hankalalta yhdistää. Tosiasiassa niin ei ole, ratkaisumalleja on moniakin. Valitettavasti nykyinen järjestelmä ei aina täysin siihen taivu, koska se on liian monimutkainen, jäykkä ja sirpaleinen. Vaikka nämä isot kuviot ratkaistaankin pääasiassa valtakunnan tasolla eli eduskunnassa, niin toki kuntapäättäjätkin voivat paikallisen pienen mittakaavansa puitteissa asioita ratkaista eri tavoin. Tila ja tarkoituksenmukaisuus tässä ei nyt salli pureutumista aiheeseen syvällisemmin. Kuitenkin esimerkiksi kuntatasolla kaavoitus on merkittävä sääntelytoimi, jolle on osin ilmeiset tarpeensa, mutta joka helposti vie pikkusormen muassa koko käden. Oletusarvoisesti ihmiset ja yritykset pitää nähdä järkevinä päättäjinä ja kyvykkäinä itse määrittelemään esimerkiksi omat tarpeensa rakentamiselle.

Sitten jotain konkreettista. Peruskivet Virolahden menestykseen:
1) Vireä elinkeinoelämä; työtä ja yritystoimintaa.
2) Hyvä paikka asua työssäkäyville ja lapsiperheille.

Elinkeinoelämän ja paikallisen työn tukemisen neljä kulmakiveäni ovat:

  • Erikokoisille ja –tyyppisille yrityksille suotuisa kaavoitus-, luvitus-, infrastruktuuri- ja tonttipolitiikka
  • Kunnan palvelut ja kaikenlainen tuki, myös byrokratian keventämisessä, aloittaville yrityksille, yksinyrittäjille, ja ensimmäisiä työntekijöitä palkkaaville yrityksille, myös tukityöllistäminen harkittuna
  • Liikenneyhteydet, kuten uuden moottoritien, huomioiva yhteiskuntasuunnittelu, yritysten etäisyys suuriin kaupunkeihin ajassa mitaten voi ratkaista ja siihen on nyt aiempaa parempi mahdollisuus vaikuttaa.
  • ERITTÄIN TÄRKEÄÄ: nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet koko kuntaan

Etätyön ja pitkämatkalaisten täällä asumisen tueksi ja kannusteeksi:

  • Asuntokaavoitus, tontit, vuokra-asunnot uuden moottoritien suhteen otollisesti
  • Perheiden palveluiden sekä lasten turvallisen elämän kehittäminen ja varmistaminen muuttamisen/jäämisen houkuttelevuuden vuoksi.
  • Toimistohotelleja tai etätyötiloja aloittavien ja pienyritysten käyttöön sekä etätyötä tekevien rauhalliseksi itsenäisen työskentelyn tilaksi; esimerkiksi pienten lasten perheessä voi olla hankala järjestää työpäivän ajaksi kotoa työskentelytilaa.
  • ERITTÄIN TÄRKEÄÄ: nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet koko kuntaan

Kuntahan ei näkemykseni mukaan kaikkia edellämainittuja tule omin voimin toteuttamaan, vaan siinä tarvitaan yrityksiä tai vaikkapa osuuskuntia, mutta kunnalla tulee olla aktiivinen rooli asioiden mahdollistajana ja edistäjänä.

Saatan jatkaa blogin pitoa vielä vaalien jälkeenkin, kävi miten kävi, koska paljon on jäänyt vielä kirjoittamatta. Kiitän kuitenkin tässä vaiheessa kaikkia jotka ovat jaksaneet tekstini edes klikkailla auki. Sekä heitä, jotka mahdollisesti ovat äänensä minulle antaneet tai sitä yhä harkitsevat. Hyvää vaalipäivää!

 

Mistäs sitä elinvoimaa sitten Virolahdelle? Teollisuudesta.

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Viimeksi kirjoitin Virolahden ikärakenteesta ja putoavasta väkiluvusta. Se on seurausta, nyt katsotaan hieman syitä. Loppujen lopuksi asia on perin yksinkertainen. Mitä enemmän ja monipuolisempia työpaikkoja, sitä enemmän asukkaita, varsinkin työssäkäyviä, lapsiperheitä, nuoria ja siis myös tulevaisuuden työssäkäyviä aikuisia. Kehitys ruokkii itse itseään mentäessä kumpaankin suuntaan väestökäppyrällä, alas tai ylös. Katsotaanpa, mitä Tilastokeskus on mieltä Virolahden elinkeinoista.

virol_elink

Kuvasta nähdään, että kunnan elinkeinorakenteen suuri heikkous on jalostus- ja teollisuustuotannon puute. Alkutuotanto ja palvelualat ovat pääasiassa suhteellisen matalan tuottavuuden aloja, kun taas teollisuustuotannossa olisi mahdollista saada merkittävästi paikkakunnalla synnytettyä arvonlisää, eli hyväpalkkaisiakin työpaikkoja monilta ammattialoilta, verotuloja jne. Kun työpaikkojen tarjonta on vinoutunut, niin se voi usein tarkoittaa myös sitä, että perheen kummallekin aikuiselle ei löydy paikkakunnalta töitä, vaikka toiselle löytyisikin. Ei Virolahdelta tietenkään ikinä suuren kaupungin työpaikkavalikoimaa voikaan löytyä, mutta jos käy vaikkapa niin, että perheen molemmat aikuiset saavat töitä esimerkiksi Kotkasta, niin Virolahdelta käsin töissä kulkeminen vaatii jo melko suurta kotiseuturakkautta, varsinkin jos yhdistetään kuvioon vielä pieniä lapsia hoitoon tai kouluun kulkemisineen. Jossain vaiheessa taloudelliset realiteetit ja arjen sujuvuus voivat viedä voiton.

On selvää, että ostoskeskushanke Vaalimaalle toteutuessaan on iso ja tärkeä asia. Se tuo paljon työpaikkoja ja saattaa kasvattaa väkilukuakin ainakin tilapäisesti. Oletetut sadat vakituiset työpaikat täyttynevät osin Virolahden omasta jo täällä asuvasta väestä, osin myös naapurikuntien asukkaista aina Kotkaan ja Lappeenrantaan saakka, mutta voivat tietysti houkuttaa kuntaan jopa useitakin uusia asukkaita, ehkä jopa kokonaisia perheitä. Tuhannella ihmisellä kolmessa vuosikymmenessä laskenutta käppyrää tämä yksittäinen edistysaskel ei kuitenkaan käännä nousuun eikä edes palauta kovinkaan montaa vuotta taaksepäin. Lisäksi työpaikat ovat edelleen pääasiassa palvelualojen suhteellisen matalan tuottavuuden töitä, kuten myyjien, siivoojien, vartijoiden ja vastaavien ammattien. Lainkaan väheksymättä kaikkea tarpeellista työntekoa ja osaavia ammattilaisia, tämä ei korjaa elinkeinorakenteemme pahaa vääristymää, joka on väestökehityksen ja talouden merkittävä rasite.

On mielestäni selvää, että riippumatta Vaalimaan ostoskeskuksesta tai Venäjään liitttyvästä turistivirrasta, jotka sinänsä ovat oivia mahdollisuuksia kunnallemme, meidän on tartuttava oma-aloitteisesti ja määrätietoisesti pahimpiin ongelmakohtiin. Vaalimaan menestys on aika pitkälti kunnan omista toimista riippumatonta, Yksin sen varaan ei ole mitään järkeä ripustautua, vaan on etsittävä laaja-alaisemmin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja useampia elinkeinojen ja elinvoiman tukijalkoja. Itse en toivo että kaikki laitetaan yhden kortin varaan ja odotetaan passiivisesti maailmanpolitiikan ja taloussuhdanteiden suotuisaksi muuttumista. Virolahti tarvitsee monipuolisemman ja aktiivisemman elinkeinopolitiikan.

Väitän, että tilastofaktat eivät kerro koko Virolahden potentiaalista muuttuvassa maailmassa. Täällä on tyhjää tilaa erinomaisten kulkuyhteyksien varrella lähellä suuria satamia, lähellä EU:n ulkorajaa, lähellä idän miljoonien ihmisten markkinoita, kuitenkin vakaan ja turvallisen länsimaan puolella rajaa. Täällä on myös luonnonvaroja ja energiaa. Tämä kaikki mahdollistaisi monenlaisille teollisuusyrityksille erinomaiset puitteet maantieteellisesti. Niitä isoja hyötyjä, joita Suomi voi tarjota, ovat IT-jättiläiset, kuten Google ja Yandex jo menestyksellä hyödyntäneet. Virolahti voisi toimia vireänä valmistus-, jalostus- ja informaatioteollisuuden rajavyöhykkeenä, jossa hyödykkeiden jalostusarvo nousisi läpi rajan kulkiessaan kumpaankin suuntaan ja jossa yritysten bisneksen kriittiset osat olisivat suojassa itänaapurin viranomaisen urkinnalta ja mielivallalta, mutta silti lähellä, vain parin tunnin ajomatkan päässä Pietarista.

 

Käppyrät kaakossa, nappulat hukassa?

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Näillä seuduin on ollut ihmisasutusta luultavasti katkeamatta ainakin 5000 vuotta. Luultavasti tulee olemaan vastakin. Juuri näinä aikoina on kuitenkin meneillään murroksia yhteiskuntakehityksessä, joista selviämisemme ei ole ennaltamäärättyä. Nyt tehdään valintoja ja päätöksiä, joilla määrätään kauas tulevaisuuteen kehityskulun suunta. Jatkammeko pyllymäkeä alaspäin, nauttien vauhdin hurmasta niin kauan kuin sitä kestää, vai otammeko suunnan kohti uutta huippua? Muutos voi tarkoittaa hieman hikoilua ja ponnisteluita, mutta ennen kaikkea se vaatii päätöksen tekemistä ja liu’un tietoista pysäyttämistä ensin.

virolahti_kappyra_vaesto

Yllä oleva kuvaaja kertoo karun totuuden. Omana elinaikanani Virolahden väestöstä on huvennut pois neljännes. Siis kuin omasta neljän hengen perheestäni olisi vain liuennut johonkin yksi perheenjäsen. Meitä on huomattavasti vähemmän nyt. Edes väestöennusteet eivät enteile liu’un katkeamista. Lasku ehkä loivenee, muttei pysähdy. Tarkka ymmärrys tilanteen uhkaavasta laadusta vaatii kuitenkin perehtymistä väestörakenteeseen tarkemmin.

virolahti_ikarakenne

Eri ikäryhmien prosentuaalinen osuus kunnan väestöstä verrattuna koko maahan

Tilastoista (vuodelta 2015) nähdään, että Virolahden keskeisin ongelma on seuraava; olemme eläköityvä pitäjä. Se tarkoittaa lisää sote-kustannuksia, vähemmän verotuloja ja kutistuvaa väestöä. Työikäisiä ja lapsiperheitä on alkujaankin vähän. Perheiden lapset ja nuoret eivät jää paikkakunnalle vaan suuri osa muuttaa pois ja liian suuri osa jättää palaamatta. Näin ollen lapsiluku ja väestön uudistuminen pienenee kiihtyvästi, virolahtelaiset nuoret menevät perustamaan perheen ja työuran muualle. On luonnollista että pienellä paikkakunnalla ei löydy mielekästä tulevaisuutta kaikille, mutta sitä suuremmalla syyllä tämä on suurin heikkoutemme, johon tulisi kiinnittää erityinen huomio. Sen lisäksi, että pidämme jatkuvasti huolta nykyisestä vanhenevasta väestöstä ja kaikista niistä, jotka eivät itsestään pysty huolehtimaan, on elintärkeää, että tulevaisuuden huolenpitäjiä saadaan lisää ja syöksykierre katkaistua. Se on meidän kaikkien yhteinen uhkakuva; paitsi nyt jo vanhojen, niin myöskin kaltaisteni toistaiseksi vielä työelämässä pitkään viihtyvien, sekä omien lastemmekin ikätovereineen. Kierre vaikeuttaa kaikkia osapuolia; niin huollettavia kuin huolenpitäjiäkin, jos suhdeluku jatkuvasti ankeutuu.

Ongelma tietenkään ei ole helppo ratkaistava ja sen on moni nostanutkin esiin keskeisimpinä kuntamme haasteista. En väitä tietäväni valmiiksi patenttiratkaisua pulmaan, mutta painotan, että tämä jos mikä on asia, jossa hyvät keinot ovat tarpeen ja kaikkea mahdollista kannattaa ideoida, kehitellä ja kokeilla. Jos mitään ei tehdä, se johtaa suurella varmuudella epäonnistumiseen, eli mitään hävittävääkään ei varsinaisesti ole.

Johonkin rajaan asti erilaisin tukitoimin voidaan kannustaa ainakin lähialueiden perheitä muuttamaan Virolahdelle ja täällä jo olevia pysymään seudulla. Voidaan kannustaa lastentekoon, talonrakentamiseen tai omistusasumiseen, jotka ovat keinoja sitouttaa perheitä paikkakunnalle. Mutta mikään ei auta, jos tarjolla ei ole töitä – kunnassa tai riittävän lähellä. Lapset lähtevät kuitenkin ja tiukassa paikassa aikuisetkin. Tukitoimien ongelma on, että ne nielevät paljon rahaa. Pitkällä tähtäimellä niillä ei voi menestyä laajasti käytettynä kilpailussa sellaisia kuntia vastaan, joilla rahaa on enemmän. Rahaa on enemmän siellä, missä on asukkaita, työtä, yrityksiä ja elinvoimaa. Rahanjakokilpailussa häviämme lopulta vääjäämättä, jos ei perusasioita ensin saada kuntoon.

Virolahti tarvitsee kipeästi lisää työpaikkoja sekä paremmat mahdollisuudet ja houkuttimet muualla työskenteleville asua Virolahdella. Työpaikkoja kunta ei itse voi tyhjästä luoda, mutta se voi edesauttaa yrityksiä monin keinoin pääsemään alkuun, laajentamaan toimintaansa ja valitsemaan kilpailevista vaihtoehdoista juuri Virolahden sijaintipaikakseen. Työntekijöiden ja muiden asukkaiden houkuttelemiseksi tärkeimpiä ovat toimivat lähipalvelut sekä hyvät yhteydet. Niin liikenne-, kuin varsinkin nykyisin tärkeät tietoliikenneyhteydet. Hyvien yhteyksien ansiosta Virolahti voi toimia rauhallisena maalaismaisena asuinympäristönä heillekin, jotka eivät täältä sopivaa työtä löydä. Kulkevatpa he autolla kaupunkiin työpaikalleen tai tekevätpä sitten etätyötä kotoa käsin jatkuvasti tai osa-aikaisesti, hyvät yhteydet ovat joka tapauksessa välttämätön ehto.   Moottoritie tarjoaa mahdollisuuden, mutta sen täysipainoinen hyödyntäminen jää silti omaksi asiaksemme, pelkkä tie on vain asfalttia eikä vielä sinänsä ratkaise mitään. Tietoliikenneyhteyksissä on niinikään omat puutteensa ja mahdollisuudet parannuksiin.

Väestökäyrä pitää siis kääntää kaakon sijasta osoittamaan koilliseen. Nappulaa eli rahaa kasvavien nykyisten ja tulevaisuuden vanhusten hoitoon ja kaikkiin muihin tärkeisiin palveluihin tarvitaan. Siksi tarvitaan myöskin työssäkäyviä ja perheitä, joiden nappuloista eli lapsista ainakin osa jää aikanaan paikkakunnalle jatkamaan elinvoimaamme ja pitämään huolta sitä tarvitsevista. Siispä sloganini; nappulat kaakkoon, käppyrät koilliseen. Viime kädessä siis tarvitaan työtä; paikallisia työpaikkoja ja työntekomahdollisuuksia Virolahdelta käsin muuallekin. Työtä syntyy näissä oloissa käytännössä vain yrittämisestä ja yrityksistä, joten ehdottomasti tärkein mahdollinen satsaus kunnan tulevaisuuteen on panostaa yrittämisen mahdollisuuksiin ja kasvuun Virolahdella.

Siitä, kuinka yritysten edellytyksiä voitaisiin parantaa, ja kuinka muualla työskentelevien mahdollisuuksia asua pysyvästi Virolahdella, tulen kirjoittamaan lisää myöhemmin.