Vaalipäivän ratoksi sekalaista asiaa

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Jos nyt joku empii vielä äänestämistä tai ehdokasta, niin kehotan miettimään vaikkapa siltä kannalta, että valtuusto valitaan joka tapauksessa, joten äänestämättä jättämällä ei ainakaan voita mitään. Haluan auttaa päätöksenteossa, siispä tässä postauksessa mainostan härskisti itseäni. Askartelin pienen esitteen. Viime tingassa tietenkin, eli torstai-iltana. Tulostimesta loppui muste, joten paperisena näitä sitten syntyi melko pienen jakelun tarpeiksi. Tässä kuitenkin tiedostona kyseinen häthätää kyhätty läpyskä:

anton_vaaliesite

”Vaalilupaukseni” löytyvät em. dokumentista. Tässä vielä kertaan keskeisimpiä arvojani ja näkökulmiani politiikkaan.

Minusta kaiken inhimillisen ja myöskin taloudellisen hyvinvoinnin avainseikka on sekä yksilön, että yhteisön kannalta se, että ihmisille annetaan vapautta ja vastuuta. Kaikenlainen sääntely ja holhous on vahingollista ja tulee myös kalliiksi, koska se vaatii yleensä byrokratiaa säätämään, valvomaan ja rankaisemaan. Toki laki ja järjestys olla pitää. Monessa kohdin tarvitaan selvää lainsäädäntöä ihmisten ja myös vaikkapa luontokappaleiden suojelemiseksi kohtuuttomuuksilta, vääryyksiltä ja hyväksikäytöltä. Samaan aikaan tulee kuitenkin huolehtia, että sääntelyllä ei estetä uusia innovaatioita, yksilöllisiä omia elämäntapavalintoja tai yritteliäisyyttä ja omalla työllä menestymistä. Usein hyvää tarkoittava sääntely luo rajoittavan byrokratiaviidakon, joka lannistaa ihmistä ja saattaa kriminalisoida uutta luovia ideoita, syyttä suotta. Kun kuoppia tiessä ei saa paikata talkoovoimin tai ihmisten autoja kaivaa lumihangesta vapaaehtoisvoimin ilman lukuisia pätevyyskortteja, lienee menty liian pitkälle. Vastaavasti esim. sosiaaliturva mutkikkaine ja monilokeroisine sääntöineen tuottaa valtavasti turhaa työtä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Vapauden toisella puolella on sitten vastuu. Ihmisellä tulee olla vastuu teoistaan niin hyvässä kuin pahassa.

Edellämainitun yleisperiaatteen lisäksi kolikossa on toinenkin puoli. Eli se, että eri ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ja erilaiset kyvyt. Niinpä kylmä oman onnensa nojaan heittäminen ei käy, eikä epäonnistumisesta rankaiseminen tai tuomitseminen. Heikompia tulee tukea ja auttaa ja yhteiskunnan on osaltaan laitettava verorahaa siihen, että huonoistakin lähtökohdista ihminen saa halutessaan samat mahdollisuudet kuin kultalusikka suussaan syntynyt tai erityisen kyvykäs menestyjätyyppi. Niin sanottu hyvinvointivaltio perustuu siihen, että pidetään huolta kaikista, heistäkin jotka eivät siihen itse välttämättä kykene, ihan tappiin saakka, eli mahdollistaen kaikki se, mihin muillakin on mahdollisuus. Myös sattuma voi johtaa kohtuuttomiin vaikeuksiin ja epäonneen, jolloin kuka tahansa voi koska tahansa olla tilanteessa, jossa omat voimat ja resurssit eivät enää riitä. Yhteiskunnan on taattava inhimillinen perusturva ja samanarvoinen kohtelu kaikessa, jokaiselle.

Kaksi edellisten kappaleiden perusperiaatetta voi usein tuntua hankalalta yhdistää. Tosiasiassa niin ei ole, ratkaisumalleja on moniakin. Valitettavasti nykyinen järjestelmä ei aina täysin siihen taivu, koska se on liian monimutkainen, jäykkä ja sirpaleinen. Vaikka nämä isot kuviot ratkaistaankin pääasiassa valtakunnan tasolla eli eduskunnassa, niin toki kuntapäättäjätkin voivat paikallisen pienen mittakaavansa puitteissa asioita ratkaista eri tavoin. Tila ja tarkoituksenmukaisuus tässä ei nyt salli pureutumista aiheeseen syvällisemmin. Kuitenkin esimerkiksi kuntatasolla kaavoitus on merkittävä sääntelytoimi, jolle on osin ilmeiset tarpeensa, mutta joka helposti vie pikkusormen muassa koko käden. Oletusarvoisesti ihmiset ja yritykset pitää nähdä järkevinä päättäjinä ja kyvykkäinä itse määrittelemään esimerkiksi omat tarpeensa rakentamiselle.

Sitten jotain konkreettista. Peruskivet Virolahden menestykseen:
1) Vireä elinkeinoelämä; työtä ja yritystoimintaa.
2) Hyvä paikka asua työssäkäyville ja lapsiperheille.

Elinkeinoelämän ja paikallisen työn tukemisen neljä kulmakiveäni ovat:

  • Erikokoisille ja –tyyppisille yrityksille suotuisa kaavoitus-, luvitus-, infrastruktuuri- ja tonttipolitiikka
  • Kunnan palvelut ja kaikenlainen tuki, myös byrokratian keventämisessä, aloittaville yrityksille, yksinyrittäjille, ja ensimmäisiä työntekijöitä palkkaaville yrityksille, myös tukityöllistäminen harkittuna
  • Liikenneyhteydet, kuten uuden moottoritien, huomioiva yhteiskuntasuunnittelu, yritysten etäisyys suuriin kaupunkeihin ajassa mitaten voi ratkaista ja siihen on nyt aiempaa parempi mahdollisuus vaikuttaa.
  • ERITTÄIN TÄRKEÄÄ: nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet koko kuntaan

Etätyön ja pitkämatkalaisten täällä asumisen tueksi ja kannusteeksi:

  • Asuntokaavoitus, tontit, vuokra-asunnot uuden moottoritien suhteen otollisesti
  • Perheiden palveluiden sekä lasten turvallisen elämän kehittäminen ja varmistaminen muuttamisen/jäämisen houkuttelevuuden vuoksi.
  • Toimistohotelleja tai etätyötiloja aloittavien ja pienyritysten käyttöön sekä etätyötä tekevien rauhalliseksi itsenäisen työskentelyn tilaksi; esimerkiksi pienten lasten perheessä voi olla hankala järjestää työpäivän ajaksi kotoa työskentelytilaa.
  • ERITTÄIN TÄRKEÄÄ: nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet koko kuntaan

Kuntahan ei näkemykseni mukaan kaikkia edellämainittuja tule omin voimin toteuttamaan, vaan siinä tarvitaan yrityksiä tai vaikkapa osuuskuntia, mutta kunnalla tulee olla aktiivinen rooli asioiden mahdollistajana ja edistäjänä.

Saatan jatkaa blogin pitoa vielä vaalien jälkeenkin, kävi miten kävi, koska paljon on jäänyt vielä kirjoittamatta. Kiitän kuitenkin tässä vaiheessa kaikkia jotka ovat jaksaneet tekstini edes klikkailla auki. Sekä heitä, jotka mahdollisesti ovat äänensä minulle antaneet tai sitä yhä harkitsevat. Hyvää vaalipäivää!

 

Ennakkoäänestys käynnissä, vaalipäivä tulossa, 18 numerona lapussa.

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Sunnuntaina 9.4. valitaan uusi kunnanvaltuusto. Valtuusto koostuu 21 virolahtelaisesta. Kaikkien kuntalaisten vaaleilla valitsemat edustajat ovat suuressa luottamusasemassa, hoitamassa koko kunnan ja kaikkien kuntalaisten yhteisiä asioita. Niitä jokapäiväisen arjen arjen asioitamme, jotka vaikuttavat kaikkiin vauvasta vaariin. Valtuusto myös määrää tai on määräämättä tulevaisuuden kehityksen laajemmat suuntaviivat.

Tässä ihan huvin vuoksi joitain seikkoja, joissa numero 18 on merkityksellinen.

  • Vuonna 2018 pidetään maakuntavaalit eli valitaan edustajat tulevaisuuden sotealueen päättäjiksi. Sen käynnistymiseen saakka kunta vastaa edelleen näistä asioista ja on osaltaan myös vastuussa siitä, että maakunta saa käyttöönsä toimivat ja tehokkaat julkiset lähipalvelut, jotta sillä on jatkossakin hyvä syy pitää ne täällä virolahtelaisten lähellä.
  • 18 vuotta on yleinen äänestysikäraja, myös kuntavaaleissa. Jokainen 18 vuotta täyttänyt kuntalainen saa äänestää näissä vaaleissa ja vahvasti suosittelenkin jokaista käyttämään äänioikeuttaan. Mitä useampi äänestää, se paremmin kuntalaisten tahto dmeokraattisesti toteutuu. Sen vahvempi on myös uuden valtuuston mandaatti, eli valtuuston päätökset ovat sitä uskottavampia ja vakuuttavampia. Äänestäminen on kannanotto omasta elinympäristöstään välittämisen puolesta. Jos kerrassaan sopivaa ehdokasta ei löydy, käy vaikka pudottamassa tyhjä lipare uurnaan. Sekin on kannanotto passiivisuuden sijaan. Maailmassa lienee suurin osa maista ja alueista sellaisia, joissa äänestää ei saa tai sillä ei ole merkitystä. Meillä sillä on oikeasti merkitys, sillä äänetsämällä ja vain ja ainoastaan äänestämällä politiikan suuntaan voi vaikuttaa ja päättäjiä vaihtaa tuoreempiin.
  • Olen nyt 36-vuotias. Kulunut elämäni jakautuu kahteen 18 vuoden jaksoon. Ensimmäinen niistä päättyi tasan 18 vuotta sitten siihen, kun kirjoitin ylioppilaaksi Virolahden lukiosta. Ilokseni koulu on edelleen voimissaan ja pidän tärkeänä että tulee olemaan vastakin. Sitä edeltävän elämäni elin kokonaan Virolahdella nauttien sen aikaisista kunnallisista palveluista; alkaen neuvolasta, peruskoulun kautta aina lukioon ja nuorisotoimen palveluihin saakka. Jälkimmäisestä 18:sta vuodesta on muodostunut aikuisuuteen kasvamisen polku ympäri Suomen. Armeija, opiskelu, työtä, perheen perustaminen – ja lopulta paluu synnyinseuduille, itse asiassa kotitilalle ja samaan taloon josta aikanani lähdin. Nyt oman perheen kanssa, omin elinkeinoin ja omin ideoin – mutta sitä samaa perintöä kunnioittaen ja samaa maaperää hoitaen, mikä on sukupolvelta toiselle siirtynyt. Kolmannen 18-vuotisen periodin mitä todennäköisimmin tulen pysymään aloillani ja pyrin kehittämään omaa, perheen, läheisten, tuttavien, ja jos äänestystulos suo, ehkä kaikkien virolahtelaisten hyvinvointia ja onnea.
  • Tiesitkö, että 18 on maaginen numero? Kun jaetaan 18 kahdella, saadaan 9. Kun ynnätään sen numerot 1 ja 8, saadaan myös 9. Nyt, hyvät ihmiset, seuraa hämmästyttävä totuus; näin saadut kaksi yhdeksikköä muodostavat yhteenlaskun, jonka lopputulos on taianomaisesti…. 9+9 = 18!!! On suuri onni, että ikioma äänestysnumeroni on sattumalta tämä erinomaisen hieno luku.

Anton

PS. Otsikko on totta, mutta varmuudella vain omalta osaltani. Teille lukijoille se on ainoastaan suositus, jokainen toimii omantuntonsa mukaan. 

Mistäs sitä elinvoimaa sitten Virolahdelle? Teollisuudesta.

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Viimeksi kirjoitin Virolahden ikärakenteesta ja putoavasta väkiluvusta. Se on seurausta, nyt katsotaan hieman syitä. Loppujen lopuksi asia on perin yksinkertainen. Mitä enemmän ja monipuolisempia työpaikkoja, sitä enemmän asukkaita, varsinkin työssäkäyviä, lapsiperheitä, nuoria ja siis myös tulevaisuuden työssäkäyviä aikuisia. Kehitys ruokkii itse itseään mentäessä kumpaankin suuntaan väestökäppyrällä, alas tai ylös. Katsotaanpa, mitä Tilastokeskus on mieltä Virolahden elinkeinoista.

virol_elink

Kuvasta nähdään, että kunnan elinkeinorakenteen suuri heikkous on jalostus- ja teollisuustuotannon puute. Alkutuotanto ja palvelualat ovat pääasiassa suhteellisen matalan tuottavuuden aloja, kun taas teollisuustuotannossa olisi mahdollista saada merkittävästi paikkakunnalla synnytettyä arvonlisää, eli hyväpalkkaisiakin työpaikkoja monilta ammattialoilta, verotuloja jne. Kun työpaikkojen tarjonta on vinoutunut, niin se voi usein tarkoittaa myös sitä, että perheen kummallekin aikuiselle ei löydy paikkakunnalta töitä, vaikka toiselle löytyisikin. Ei Virolahdelta tietenkään ikinä suuren kaupungin työpaikkavalikoimaa voikaan löytyä, mutta jos käy vaikkapa niin, että perheen molemmat aikuiset saavat töitä esimerkiksi Kotkasta, niin Virolahdelta käsin töissä kulkeminen vaatii jo melko suurta kotiseuturakkautta, varsinkin jos yhdistetään kuvioon vielä pieniä lapsia hoitoon tai kouluun kulkemisineen. Jossain vaiheessa taloudelliset realiteetit ja arjen sujuvuus voivat viedä voiton.

On selvää, että ostoskeskushanke Vaalimaalle toteutuessaan on iso ja tärkeä asia. Se tuo paljon työpaikkoja ja saattaa kasvattaa väkilukuakin ainakin tilapäisesti. Oletetut sadat vakituiset työpaikat täyttynevät osin Virolahden omasta jo täällä asuvasta väestä, osin myös naapurikuntien asukkaista aina Kotkaan ja Lappeenrantaan saakka, mutta voivat tietysti houkuttaa kuntaan jopa useitakin uusia asukkaita, ehkä jopa kokonaisia perheitä. Tuhannella ihmisellä kolmessa vuosikymmenessä laskenutta käppyrää tämä yksittäinen edistysaskel ei kuitenkaan käännä nousuun eikä edes palauta kovinkaan montaa vuotta taaksepäin. Lisäksi työpaikat ovat edelleen pääasiassa palvelualojen suhteellisen matalan tuottavuuden töitä, kuten myyjien, siivoojien, vartijoiden ja vastaavien ammattien. Lainkaan väheksymättä kaikkea tarpeellista työntekoa ja osaavia ammattilaisia, tämä ei korjaa elinkeinorakenteemme pahaa vääristymää, joka on väestökehityksen ja talouden merkittävä rasite.

On mielestäni selvää, että riippumatta Vaalimaan ostoskeskuksesta tai Venäjään liitttyvästä turistivirrasta, jotka sinänsä ovat oivia mahdollisuuksia kunnallemme, meidän on tartuttava oma-aloitteisesti ja määrätietoisesti pahimpiin ongelmakohtiin. Vaalimaan menestys on aika pitkälti kunnan omista toimista riippumatonta, Yksin sen varaan ei ole mitään järkeä ripustautua, vaan on etsittävä laaja-alaisemmin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja useampia elinkeinojen ja elinvoiman tukijalkoja. Itse en toivo että kaikki laitetaan yhden kortin varaan ja odotetaan passiivisesti maailmanpolitiikan ja taloussuhdanteiden suotuisaksi muuttumista. Virolahti tarvitsee monipuolisemman ja aktiivisemman elinkeinopolitiikan.

Väitän, että tilastofaktat eivät kerro koko Virolahden potentiaalista muuttuvassa maailmassa. Täällä on tyhjää tilaa erinomaisten kulkuyhteyksien varrella lähellä suuria satamia, lähellä EU:n ulkorajaa, lähellä idän miljoonien ihmisten markkinoita, kuitenkin vakaan ja turvallisen länsimaan puolella rajaa. Täällä on myös luonnonvaroja ja energiaa. Tämä kaikki mahdollistaisi monenlaisille teollisuusyrityksille erinomaiset puitteet maantieteellisesti. Niitä isoja hyötyjä, joita Suomi voi tarjota, ovat IT-jättiläiset, kuten Google ja Yandex jo menestyksellä hyödyntäneet. Virolahti voisi toimia vireänä valmistus-, jalostus- ja informaatioteollisuuden rajavyöhykkeenä, jossa hyödykkeiden jalostusarvo nousisi läpi rajan kulkiessaan kumpaankin suuntaan ja jossa yritysten bisneksen kriittiset osat olisivat suojassa itänaapurin viranomaisen urkinnalta ja mielivallalta, mutta silti lähellä, vain parin tunnin ajomatkan päässä Pietarista.

 

Käppyrät kaakossa, nappulat hukassa?

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Näillä seuduin on ollut ihmisasutusta luultavasti katkeamatta ainakin 5000 vuotta. Luultavasti tulee olemaan vastakin. Juuri näinä aikoina on kuitenkin meneillään murroksia yhteiskuntakehityksessä, joista selviämisemme ei ole ennaltamäärättyä. Nyt tehdään valintoja ja päätöksiä, joilla määrätään kauas tulevaisuuteen kehityskulun suunta. Jatkammeko pyllymäkeä alaspäin, nauttien vauhdin hurmasta niin kauan kuin sitä kestää, vai otammeko suunnan kohti uutta huippua? Muutos voi tarkoittaa hieman hikoilua ja ponnisteluita, mutta ennen kaikkea se vaatii päätöksen tekemistä ja liu’un tietoista pysäyttämistä ensin.

virolahti_kappyra_vaesto

Yllä oleva kuvaaja kertoo karun totuuden. Omana elinaikanani Virolahden väestöstä on huvennut pois neljännes. Siis kuin omasta neljän hengen perheestäni olisi vain liuennut johonkin yksi perheenjäsen. Meitä on huomattavasti vähemmän nyt. Edes väestöennusteet eivät enteile liu’un katkeamista. Lasku ehkä loivenee, muttei pysähdy. Tarkka ymmärrys tilanteen uhkaavasta laadusta vaatii kuitenkin perehtymistä väestörakenteeseen tarkemmin.

virolahti_ikarakenne

Eri ikäryhmien prosentuaalinen osuus kunnan väestöstä verrattuna koko maahan

Tilastoista (vuodelta 2015) nähdään, että Virolahden keskeisin ongelma on seuraava; olemme eläköityvä pitäjä. Se tarkoittaa lisää sote-kustannuksia, vähemmän verotuloja ja kutistuvaa väestöä. Työikäisiä ja lapsiperheitä on alkujaankin vähän. Perheiden lapset ja nuoret eivät jää paikkakunnalle vaan suuri osa muuttaa pois ja liian suuri osa jättää palaamatta. Näin ollen lapsiluku ja väestön uudistuminen pienenee kiihtyvästi, virolahtelaiset nuoret menevät perustamaan perheen ja työuran muualle. On luonnollista että pienellä paikkakunnalla ei löydy mielekästä tulevaisuutta kaikille, mutta sitä suuremmalla syyllä tämä on suurin heikkoutemme, johon tulisi kiinnittää erityinen huomio. Sen lisäksi, että pidämme jatkuvasti huolta nykyisestä vanhenevasta väestöstä ja kaikista niistä, jotka eivät itsestään pysty huolehtimaan, on elintärkeää, että tulevaisuuden huolenpitäjiä saadaan lisää ja syöksykierre katkaistua. Se on meidän kaikkien yhteinen uhkakuva; paitsi nyt jo vanhojen, niin myöskin kaltaisteni toistaiseksi vielä työelämässä pitkään viihtyvien, sekä omien lastemmekin ikätovereineen. Kierre vaikeuttaa kaikkia osapuolia; niin huollettavia kuin huolenpitäjiäkin, jos suhdeluku jatkuvasti ankeutuu.

Ongelma tietenkään ei ole helppo ratkaistava ja sen on moni nostanutkin esiin keskeisimpinä kuntamme haasteista. En väitä tietäväni valmiiksi patenttiratkaisua pulmaan, mutta painotan, että tämä jos mikä on asia, jossa hyvät keinot ovat tarpeen ja kaikkea mahdollista kannattaa ideoida, kehitellä ja kokeilla. Jos mitään ei tehdä, se johtaa suurella varmuudella epäonnistumiseen, eli mitään hävittävääkään ei varsinaisesti ole.

Johonkin rajaan asti erilaisin tukitoimin voidaan kannustaa ainakin lähialueiden perheitä muuttamaan Virolahdelle ja täällä jo olevia pysymään seudulla. Voidaan kannustaa lastentekoon, talonrakentamiseen tai omistusasumiseen, jotka ovat keinoja sitouttaa perheitä paikkakunnalle. Mutta mikään ei auta, jos tarjolla ei ole töitä – kunnassa tai riittävän lähellä. Lapset lähtevät kuitenkin ja tiukassa paikassa aikuisetkin. Tukitoimien ongelma on, että ne nielevät paljon rahaa. Pitkällä tähtäimellä niillä ei voi menestyä laajasti käytettynä kilpailussa sellaisia kuntia vastaan, joilla rahaa on enemmän. Rahaa on enemmän siellä, missä on asukkaita, työtä, yrityksiä ja elinvoimaa. Rahanjakokilpailussa häviämme lopulta vääjäämättä, jos ei perusasioita ensin saada kuntoon.

Virolahti tarvitsee kipeästi lisää työpaikkoja sekä paremmat mahdollisuudet ja houkuttimet muualla työskenteleville asua Virolahdella. Työpaikkoja kunta ei itse voi tyhjästä luoda, mutta se voi edesauttaa yrityksiä monin keinoin pääsemään alkuun, laajentamaan toimintaansa ja valitsemaan kilpailevista vaihtoehdoista juuri Virolahden sijaintipaikakseen. Työntekijöiden ja muiden asukkaiden houkuttelemiseksi tärkeimpiä ovat toimivat lähipalvelut sekä hyvät yhteydet. Niin liikenne-, kuin varsinkin nykyisin tärkeät tietoliikenneyhteydet. Hyvien yhteyksien ansiosta Virolahti voi toimia rauhallisena maalaismaisena asuinympäristönä heillekin, jotka eivät täältä sopivaa työtä löydä. Kulkevatpa he autolla kaupunkiin työpaikalleen tai tekevätpä sitten etätyötä kotoa käsin jatkuvasti tai osa-aikaisesti, hyvät yhteydet ovat joka tapauksessa välttämätön ehto.   Moottoritie tarjoaa mahdollisuuden, mutta sen täysipainoinen hyödyntäminen jää silti omaksi asiaksemme, pelkkä tie on vain asfalttia eikä vielä sinänsä ratkaise mitään. Tietoliikenneyhteyksissä on niinikään omat puutteensa ja mahdollisuudet parannuksiin.

Väestökäyrä pitää siis kääntää kaakon sijasta osoittamaan koilliseen. Nappulaa eli rahaa kasvavien nykyisten ja tulevaisuuden vanhusten hoitoon ja kaikkiin muihin tärkeisiin palveluihin tarvitaan. Siksi tarvitaan myöskin työssäkäyviä ja perheitä, joiden nappuloista eli lapsista ainakin osa jää aikanaan paikkakunnalle jatkamaan elinvoimaamme ja pitämään huolta sitä tarvitsevista. Siispä sloganini; nappulat kaakkoon, käppyrät koilliseen. Viime kädessä siis tarvitaan työtä; paikallisia työpaikkoja ja työntekomahdollisuuksia Virolahdelta käsin muuallekin. Työtä syntyy näissä oloissa käytännössä vain yrittämisestä ja yrityksistä, joten ehdottomasti tärkein mahdollinen satsaus kunnan tulevaisuuteen on panostaa yrittämisen mahdollisuuksiin ja kasvuun Virolahdella.

Siitä, kuinka yritysten edellytyksiä voitaisiin parantaa, ja kuinka muualla työskentelevien mahdollisuuksia asua pysyvästi Virolahdella, tulen kirjoittamaan lisää myöhemmin.

 

Yle Kotkan vaalitentistä elinvoimaa?

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Torstai-iltana kuuntelin YLE Kotkan vaalitenttiä. Suorassa lähetyksessä vaalien kuumimpia kiistanaiheita kommentoivat Vappu Kuokka (Kesk), Risto Kouki (SDP), Jari Harju (PS), Sanna-Mari Paldanius (Vihr) sekä Nita Lintunen (Kok).

No eihän siitä mitään hurmeista kiihkoilua tullut. Väki studiossa oli aika lailla samoilla linjoilla kaikissa asiakysymyksissä. Se kuvastaa ehkä Virolahden hyvää henkeä, tai kenties toimittajan mielikuvituksettomia kysymyksiä. Itsestäänselvyydet ovat sellaisia yleensä puoluekannasta tai mielipiteistä riippumatta.

Hyvä niin, turhanaikaista riitelyä tuskin kukaan kaipaa. Yksi asia silti kiinnitti huomioni. Puhuttaessa elinvoimasta, työpaikoista ja väkiluvun muutoksista, kaikki keskittyivät yhteen ainoaan ratkaisuun; Vaalimaan ostosparatiisiin. Tulee, ei tule, ehkä tulee, no varmasti jotain joskus. Mutta olisiko käynyt niin, että tämä suurena ihmeenä odotettu, toivottu ja vähän pelättykin massiivinen Vaalimaan taikatemppu on vienyt kaiken huomion, niin että muita konsteja ei ole edes tullut mieleenkään? Eräs ehdokas oikein varta vasten totesi, että Vaalimaa on Virolahden ainut toivo. Kuulostaa vähän fatalistiselta minun korvaani.

Entä jos unohdettaisiin Vaalimaan ostoskeskus toistaiseksi ja kuviteltaisiin hetken ajan, että idän suunnasta ei ole mitään tuloillaan. Mitä jää jäljelle? Osin jo valmistunut ja piakkoin kokonaan valmistuva moottoritie länteen päin niin pitkälle kuin länttä piisaa. Näinä aikoina Virolahti on siirtynyt entisen läänin mitan lännemmäksi, lähelle suurta maailmaa ja Suomen etelärannikon isoja kaupunkeja. Silti olemme yhä Schengenin vilkkaimman itärajanylityspisteen pitäjä. Ei kai Tsaarin vaatekauppa ole ainut mahdollinen yritys, joka hyötyy sijainnista Vaalimaalla? Miksei Virolahdelle voisi samoin edellytyksin houkutella kasapäin erilaisia yrityksiä, myös valmistus- ja jalostusteollisuutta, ja erilaisia kaupan, informaatioteknologian yms. yrityksiä. Yritysten myötä myös työtä, asukkaita, taloudellisia resursseja ja yleistä virkeyttä.

Vaalimaa voi tuoda isoja potteja kerralla, mutta ei se ainut mahdollinen elinvoiman lähde ole. Sen yhden hankkeen taustalla on joukko Virolahden ainutlaatuisia vahvuuksia, joita voi hyödyntää muutenkin, ja niin ehdottomasti pitäisi tehdä. Varasuunnitelma on oltava. Se ei edes ole keltään pois, sillä sijaintiin ei voi yksikään yritys saada yksinoikeutta, sitä voi olosuhteissamme monistaa aikalailla rajatta kaikille jaettavaksi.

Virolahden valtuustossa niukasti yrittäjiä

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Kauppalehdessä oli keskiviikkona 8.3.2017 kooste yrittäjien lukumääristä Suomen kuntien valtuustoissa. Virolahti oli hännänhuippujen joukossa, eli viidenneksi viimeisenä. Listauksen kärkikuntiin ero on huikea, sillä niissä jopa yli puolet valtuutetuista on yrittäjiä.

yrittajat_valtuustoissa

Mistä moinen kontrasti ja Virolahden pieni yrittäjäosuus johtuu? Osaselitys varmaan on yrittäjien pienehkö osuus virolahtelaisista ylipäänsä. Varsinkin korkea eläkeläisten lukumäärä väestöstämme vaikuttaa asiaan. Lisäksi työikäisten ja työssäkäyvien suhteen selitystä voi hakea siitä, että suurimmat työllistäjät ovat julkisella sektorilla; kunta, Rajavartiolaitos ja Tulli.

En ole varma, kumpi on ikävämpi vaihtoehto selittämään valtuuston yrittäjävajetta; sekö, että kunnassa ei ole juurikaan yrittäjiä, vaiko se, että näitä ei kiinnosta politiikka. Joka tapauksessa voisi ounastella, että yrittäjien asema kuluneella valtuustokaudella ei ole saanut välttämättä ansaitsemaansa huomiota.

PK-yritykset ovat merkittävä työllistäjä. Viime vuosina suurin työvoiman tarpeen kasvu on syntynyt nimenomaan pieniin, yrittäjävetoisiin yrityksiin. Virolahti on liiaksi yhden kortin varassa nojatessaan vain julkisen sektorin ja toiveiden tasolla toistaiseksi keikkuvan Vaalimaan ostosparatiisin työpaikkoihin. Useamman tukijalan varassa olo ei olisi niin hutera.

Yrittäjänäkökulma ei välttämättä olisi pahaksi kunnan asioiden hallinnoinnissakaan. Talouden mekanismien ymmärtäminen ja tottuminen kaupallisiin mutkikkaisiinkin sopimuksiin varmasti korostuu tulevan soteuudistuksen haasteina, kun valinnanvapautta ja kilpailua ajetaan sotepalveluihin.

Olisiko aika panostaa yrittäjäystävälliseen kuntaan? Yritettäisiinkö yhdessä? Äänestä yrittäjää. Tiedänkin muutaman nyt ehdolla olevan.

Nappulat kaakkoon ja käppyrät koilliseen – yritettäisiinkö?

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Otsikossa seisoo näiden kuntavaalien iskulauseeni, eli niin kutsuttu slogan.

Iskulause on tarkoitettu ajatuksia ja kysymyksiä herättäväksi näppäräksi ”muistijäljeksi”. Käyn myöhemmissä kirjoituksissa vähän perusteellisemmin läpi sen taustalla olevia ajatuksia.

Sloganin laatiminen tuntui ensin pakkopullalta, joka piti tehdä vain, koska vaali-ilmoitusten kaikille yhteinen pohja nyt sattuu vaatimaan sellaisen. Tätä pari päivää mielessäni pyöriteltyäni jouduin kuitenkin tekemään sen työn, että selvensin itselleni asioita, joista näissä vaaleissa on kyse ja joihin Virolahden tulevaisuuden vuoksi pitää yrittää vaikuttaa, ja joihin on mahdollista vaikuttaa, ainakin omasta näkökulmastani. Tämän mietiskelyn lopputuloksesta pystyikin sitten kiteyttämään suhteellisen napakan iskulauseen, vaikka olisinkin halunnut käyttää enemmän aikaa sen hiomiseen. Määräajat eivät kuitenkaan antaneen periksi, joten tällainen siitä sitten jäi.

Kuukausi aikaa – neljän tärkeän vuoden suuntaviivat selviävät.

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä on kuukauden kuluttua, sunnuntaina 9.4.2017

Seuraava valtuustokausi sisältää ehkä suurimpia mullistuksia ikinä. Maakuntamalliin perustuva sote-uudistus jossain muodossaan muuttaa huomattavalta osin kunnan roolia ja tehtäviä. Kukaan ei vielä tiedä lopullista mallia varmuudella, saati sitä mitä se tarkoittaa kunnalle. Se tiedetään, että muutos on suuri, ja kunnan asema osapuolena on tärkeääkin tärkeämpi.

Soteuudistuksessa kunnan on oltava hereillä ja huolehdittava, että jatkossakin tärkeät palvelut pysyvät paikallisesti saatavilla, ovat laadukkaita ja toimivia. Soteuudistuksen hyödyistä on päästävä heti jyvälle; mahdolliset laajenevat palvelut ja valinnanvapaus on saatava kaikkien kuntalaisten hyödyksi. On myös pidettävä huolta, että kaikki tämä saadaan rahoitettua ja ettei muutos vaaranna kuntataloutta – eikä muodosta kohtuutonta verorasitusta kuntalaisille.

Sote-soppaa keitellään tulevan kuukauden aikana vielä monessa kattilassa piisi punaisena, joten siihen en aio tältä erää sen isommalti paneutua. Isot suuntaviivat vedellään valtakunnan tasolla, mutta jokaisessa kunnassa tulee eteen muutokseen sopeutuminen ja sen tulkitseminen, mitä se kullekin kunnalle itsessään tarkoittaa.

Tämä viesti on tarkoitettu lähinnä havahtumaan siihen, että juuri nyt on se vaali, jossa valitaan kaikkia meitä edustamaan valtuusto mullistusten ajalle. Niinpä juuri nyt on tärkeää että jokainen kynnelle kykenevä antaa äänensä kuulua, että kaikkien kanta tulee kuulluksi.

 

Tervehdys ja esittäytyminen

/ antonyrjonen / Jätä kommentti

Hei kaikki maailman ihmiset ja eritoten virolahtelaiset! Perustin tämän blogin kirjoittaakseni ajatuksiani Virolahdesta, kuntavaaleista ja muusta asiaan liittyvästä.

Jostain syystä päätin osallistua ehdokkaana kuntavaaleihin 2017, kun pyydettiin. Siksi lienee paikallaan tuulettaa aivojen poimuista julki kaikenlaista sinne vuosien mittaan kertynyttä koskien yhteiskuntaa, politiikkaa ja Virolahtea – miksei muutakin pienempää ja inhimillisempää, sellaista tavallista elämää, jossa kunta ja kunnan palvelut ovat elämässä läsnä.

Pikaesittely itsestäni. Olen tätä kirjoitettaessa 36-vuotias mies Virolahden Länsikylästä. Viljelen kolmatta vuotta kotitilani Harjulan peltoja ja olen toimitusjohtaja eli hallinnollinen nakkikone perustamassani IT-alan yrityksessä Net Weight Oy. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi lasta, joista poika on ekaluokkalainen ja tyttö nelivuotias. Meillä on lisäksi eläimiä; hyötykäytössä kanoja ja lampaita, sekä enemmän lemmikkeinä, joskin jyrsijöitä kurissa pitämässä, kaksi kissaa.

Arkielämäni on varsin työntäyteistä ja kiireistä. Maatilan päivittäiset puuhat sekä tietokone- ja toimistotyöt täyttävät tehokkaasti päivät, lisäksi vaimon vuorotyö hoitoalalla tarkoittaa minulle aktiivista osallistumista perheen ja kodin rutiineihin vaimon työvuorolistojen perusteella aamuisin tai iltaisin arkipäivinä ja usein viikonloppuisinkin. Kaiken tämän salliessa pyrin toisinaan harrastamaan juoksua ja muuta ulkoliikuntaa, lukemista, musiikkia soittaen ja laulaen, sekä nyttemmin myös politiikkaa ja järjestötoimintaa. Ruuhkavuosisyndroomaa on ilmassa, mutta päivä päivältä lasten kasvaessa se siitä helpottanee.

Poliittisesti olen perimmäiseltä olemukseltani keskustalainen, vaikka en mitenkään jääräpäisen vakaumuksellisesti. Eri vaaleissa menneinä vuosina olen äänestänyt muidenkin puolueiden ehdokkaita, mutta nyt olen tainnut löytää poliittisen kotini – sieltä mistä alkujaan liikkeelle lähdinkin. Viime vuosien kuhina politiikan äärilaidoilla on vahvistanut näkemystäni siitä, että usein jostain keskeltä löytyy se paras kompromissi ja yhteinen etu. Vastakkainasettelu ja mustavalkoinen, äärilaitainen ajattelu ei johda mihinkään hyvään, ei ainakaan melkoisitta vaikeuksitta. Keskustassa viehättää eniten sen ihmislähtöinen sallivuus ja ajatuksen vapaus. Keskustassa uskalletaan visioida mullistaviakin ratkaisuita ja saman katon alle mahtuu erilaisia näkemyksiä maailmasta, ketään syrjimättä. Keskustassa on ehkä kaikista valtapuolueista vähiten tiettyä nurkkakuntaista omanedunajamista, vaikka tietenkin joka puolueella on omat selvät kannattajaprofiilinsa. Minusta kuitenkin keskustalainen positiivisuus näkyy siten, että keskusta ei yritä pönkittää omien kannattajiensa etuja toisten kustannuksella, ottamalla toisilta pois, vaan pyrkii löytämään kaikkien kannalta hyödyllisiä ja suotuisia ratkaisuita.

Paheeni on kirjoittaa pitkästi, jaaritellen ja sivuraiteille ajautuen. Toivottavasti se ei estä löytämästä kirjoitusteni pointtia, joka siellä kyllä aina on, sen voin luvata. Kärsivällisyyttä ja viihtymistä tekstieni parissa toivottaen,

Anton.