Tervehdys ja esittäytyminen

Hei kaikki maailman ihmiset ja eritoten virolahtelaiset! Perustin tämän blogin kirjoittaakseni ajatuksiani Virolahdesta, kuntavaaleista ja muusta asiaan liittyvästä.

Jostain syystä päätin osallistua ehdokkaana kuntavaaleihin 2017, kun pyydettiin. Siksi lienee paikallaan tuulettaa aivojen poimuista julki kaikenlaista sinne vuosien mittaan kertynyttä koskien yhteiskuntaa, politiikkaa ja Virolahtea – miksei muutakin pienempää ja inhimillisempää, sellaista tavallista elämää, jossa kunta ja kunnan palvelut ovat elämässä läsnä.

Pikaesittely itsestäni. Olen tätä kirjoitettaessa 36-vuotias mies Virolahden Länsikylästä. Viljelen kolmatta vuotta kotitilani Harjulan peltoja ja olen toimitusjohtaja eli hallinnollinen nakkikone perustamassani IT-alan yrityksessä Net Weight Oy. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi lasta, joista poika on ekaluokkalainen ja tyttö nelivuotias. Meillä on lisäksi eläimiä; hyötykäytössä kanoja ja lampaita, sekä enemmän lemmikkeinä, joskin jyrsijöitä kurissa pitämässä, kaksi kissaa.

Arkielämäni on varsin työntäyteistä ja kiireistä. Maatilan päivittäiset puuhat sekä tietokone- ja toimistotyöt täyttävät tehokkaasti päivät, lisäksi vaimon vuorotyö hoitoalalla tarkoittaa minulle aktiivista osallistumista perheen ja kodin rutiineihin vaimon työvuorolistojen perusteella aamuisin tai iltaisin arkipäivinä ja usein viikonloppuisinkin. Kaiken tämän salliessa pyrin toisinaan harrastamaan juoksua ja muuta ulkoliikuntaa, lukemista, musiikkia soittaen ja laulaen, sekä nyttemmin myös politiikkaa ja järjestötoimintaa. Ruuhkavuosisyndroomaa on ilmassa, mutta päivä päivältä lasten kasvaessa se siitä helpottanee.

Poliittisesti olen perimmäiseltä olemukseltani keskustalainen, vaikka en mitenkään jääräpäisen vakaumuksellisesti. Eri vaaleissa menneinä vuosina olen äänestänyt muidenkin puolueiden ehdokkaita, mutta nyt olen tainnut löytää poliittisen kotini – sieltä mistä alkujaan liikkeelle lähdinkin. Viime vuosien kuhina politiikan äärilaidoilla on vahvistanut näkemystäni siitä, että usein jostain keskeltä löytyy se paras kompromissi ja yhteinen etu. Vastakkainasettelu ja mustavalkoinen, äärilaitainen ajattelu ei johda mihinkään hyvään, ei ainakaan melkoisitta vaikeuksitta. Keskustassa viehättää eniten sen ihmislähtöinen sallivuus ja ajatuksen vapaus. Keskustassa uskalletaan visioida mullistaviakin ratkaisuita ja saman katon alle mahtuu erilaisia näkemyksiä maailmasta, ketään syrjimättä. Keskustassa on ehkä kaikista valtapuolueista vähiten tiettyä nurkkakuntaista omanedunajamista, vaikka tietenkin joka puolueella on omat selvät kannattajaprofiilinsa. Minusta kuitenkin keskustalainen positiivisuus näkyy siten, että keskusta ei yritä pönkittää omien kannattajiensa etuja toisten kustannuksella, ottamalla toisilta pois, vaan pyrkii löytämään kaikkien kannalta hyödyllisiä ja suotuisia ratkaisuita.

Paheeni on kirjoittaa pitkästi, jaaritellen ja sivuraiteille ajautuen. Toivottavasti se ei estä löytämästä kirjoitusteni pointtia, joka siellä kyllä aina on, sen voin luvata. Kärsivällisyyttä ja viihtymistä tekstieni parissa toivottaen,

Anton.