Kunnanvaltuusto päättää tänään, millaisen kunnan tämä valtuusto jättää seuraavalle, vuonna 2029 aloittavalle. Miljoonan vahvempi talous ali-/ylijäämän suhteen ja palvelut laajemmin koko kunnan alueella, vai kaikki palvelut kutistettuna minimiin vain yhdessä pisteessä kaukana läntisen kasvupotentiaalin alueesta? Tämä päätös on merkittävä talous- ja arvovalinta ja se ratkaisee jopa kunnan koko tulevaisuuden. Me päätämme siitä tänään. Millaisen tulevaisuuden jätämme jälkeemme.

Edellisen valtuuston päätös 7.4.2025 säästää lakkauttamalla Klamilan koulu ja päiväkoti oli välttämätön osa talouden tervehdyttämiskampanjaa. Kiireen ja pakonomaisuuden takia päätöksen eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia ei selvitetty kuitenkaan sillä huolella, joka näin ratkaisevaan päätökseen on ehdoton edellytys. Siitä syystä on jäänyt huomaamatta, että pienten talo on merkittävä sopeutustoimi, joka voi kääntää kunnan talouden nopeammin kestävälle uralle.

Perusopetuksen ja varhaiskavastuksen toiminnan jatkamista Klamilan alueella koko läntisen Virolahden asukkaiden palveluna ei aiemmalla päätöksellä ole suljettu pois. Uusi Virolahden koulu ja päiväkoti voi jatkaa toimintaa Klamilan entisessä kiinteistössä hallinnollisesti osana keskitettyä organisaatiota. Palvelulle on olemassa paikallinen tarve vielä vuosien ajan.

Vasta 2030 ja siitä eteenpäin aloittavien koululaisten ikäluokat alueella tämän hetken lapsimäärän perusteella putoavat yksittäisiin/muutamiin per vuosi. Siihen saakka 1-2 luokkien yhdysluokalle riittää nykyisellä koulupiirijaolla oppilaita mielekkäällä ryhmäkoolla. Varhaiskasvatuksessa lapsimäärän hupeneminen näkyy aikaisemmin, mutta siihen voidaan joustavasti sopeutua henkilöstömitoituksella tarpeen mukaan. Pitämällä nämä palvelut Klamilassa ei kuitenkaan poissuljeta mahdollisuutta vastata tulevaisuudessa toivottuun lapsimäärän kasvuun. Päiväkodin tilat mahdollistavat toimivan ja turvallisen ympäristön myös perhepäivähoidon tai ryhmäperhepäivähoidon kaltaisille toteutustavoille varhaiskasvatuksen osalta.

Klamilan koulukiinteistön toiminnan lakkaaminen ja kunnan hallinnasta poistaminen aiheuttaa huomattavan, jopa puolentoista miljoonan alaskirjauksen, joka rasittaa kunnan taloutta alijäämän merkittävänä kasvuna (noin 300 eur/asukas) vuonna 2028. Kaikista kunnan kiinteistöistä Klamilan koulukiinteistö on epäedullisin luovuttavaksi. Sen käyttäminen mihin tahansa kunnan toimintaan on taloudellisesti kannattavaa, kun alaskirjattavaa summaa voidaan siirtää eteenpäin ja pienentää sellaiseen aikaan, jolloin kunnan talous ei enää ole vaakalaudalla.

Kun yhdistetään edellä mainitut taloudellinen etu ja palvelun tarve, on kaikin tavoin järkevää ja loogista pitää Klamilan hieno kiinteistö niiden alkuperäisessä tarkoituksessaan toiminnassa, samalla kunnan taloutta edistäen. Pienten talon perustaminen on jatkoehdotus ja parannus aiempaan Klamilan koulun ja päiväkodin lakkauttamiseen, jolla saavutetaan suoraa lakkauttamista suurempi taloudellinen hyöty ja pidetään asukkaiden palvelutarjonta alueellisesti kattavampana ja tasapuolisempana.

Luokkien 3-6 jo päätetty yhdistäminen säästää perusopetuksen kustannuksissa ja vapauttaa kouluista tiloja muuhun käyttöön sekä kunnan omien että asukkaiden ja paikallisten yhdistysten hyväksi molemmissa keskuskylissä. Klamilan koulu on koko kylän ja läntisen kunnan elinvoimaisuuden kannalta keskeinen ja kunnan ainoa kiinteistö alueella eri mahdollisuuksineen myös laajemmin kuntalaisille ja yhdistyksille.

Viranhaltijoiden esittelytekstin (kunnanhallitus 8.12.2025 / Asianro 237) mukaan Pienten talon nettokustannukset olisivat 230 000 eur vuodessa. Vaikka siinä onkin useita kohtia, joiden todellinen toteutuma voi olla arviosta huomattavasti poikkeava, voidaan sitä käyttää perusteltuna lähtökohtana tässä vaiheessa aloitteen talousvaikutuksien arvioinnissa. On huomattavaa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun mallin talousvaikutuksista on minkäänlaista vaikutusarviota valmistelumenettelyssä laadittu. Aiemmin se on sivuutettu.

Vuodelle 2026 arvioidusta vuosikustannuksesta toteutuisi puolet eli 115 000 euroa. Vuodelle 2027 ne toteutuisivat täysimääräisinä, samoin vuodelle 2028. Näin ollen pienten talon nettokustannukset olisivat kolmen vuoden taloustarkastelujaksolla 575 000 eur. On kuitenkin huomattava, että taloussuunnitelmassa on esitetty Klamilan koulun tasearvon alaskirjausta vuodelle 2028 ja se olisi kokoluokaltaan puolitoista miljoonaa. Talousvuonna 2028 siis pienten talon myötä kunnan talous olisi noin miljoona euroa paremmassa kunnossa kertyneen alijäämän suhteen kuin mikäli viime valtuuston lakkautuspäätös sellaisenaan pannaan toimeen. Lisäksi lakkautuspäätöksen pohjalta kunnan lakisääteiset ja veto- sekä pitovoiman kannalta olennaiset peruspalvelut olisi supistettu jo ehdottomaan minimiin ja kunnan länsialue olisi kunnan palvelujen ja läsnäolon kannalta musta aukko. Klamilasta katsoen Haminassa on kaikki palvelut yhtä lähellä ja laajemmin tarjottuna. Ulkopaikkakuntalainen harkitessaan muuttoa miettii kunnan valintaa muiden kriteerien ohella asuinkylän palveluiden ja elinvoiman näkökulmasta, mutta kauemmas on pidempi matka.

Oletetuissa kustannuksissa on paljon epävarmuutta ja arvauksia, mikä on ymmärrettävää, kun toteutunutta faktaa ei ole. Toisaalta kokonaan uudessa ratkaisussa ei voida toteutunutta faktaa menneiden vuosien erilaisesta rakenteesta myöskään suoraan käyttää hyväksi. Esimerkiksi täyden keskittämisen kustannusvaikutukset koulukuljetuksissa ovat epäselvä asia; kuljetusoppilaiden määrä vääjäämättä kasvaa, kuljetusetäisyydetkin luonnollisesti jonkin verran, mutta näiden tarkka muutosvaikutus on mahdoton laskea. Voidaan lähinnä perustellusti olettaa, että lähipalvelulla kustannukset ovat pienemmät, ilman tarkempaa määräarviota. Vastaavasti kiinteistön ylläpitoon liittyvissä kustannuksissa voi olla optimoitavaa, kun esimerkiksi sisään likaa kantavien koululaisten määrä pienenee huomattavasti ja koulu tarvitsee vähemmän tiloja, mikä voi auttaa vähentämään mm. siivouskuluja tai muita kiinteistöhuollon käyttömääriä. On todennäköistä, että entiseen käyttöön perustuvat kuluarviot eivät tule täysimääräisenä toteutumaan pienimuotoisemmassa toiminnassa.

Tämä päätös on tälle valtuustolle ensimmäinen koskien palveluverkkoa ja varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen toteuttamista Virolahdella. Tämä päätös vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen ja on ns. lopullinen. Kerran lakkautettuja lähipalveluita ei enää koskaan avata ja tutkimusten valossa niille ei myöskään ole tarvetta, sillä kyläkoulun lopettaminen vauhdittaa alueelta poismuuttoa. Nyt on viimeinen hetki valita, pidetäänkö koko kunta houkuttelevana lapsiperheiden asuinpaikkana vai käännetäänkö katse yksin idän valtakunnan rauhansanoman toiveiden varaan.

Klamilan toimintojen lakkautuspäätös keväällä on vastoin kuntastrategian arvoja. Pienten talo toteuttaa niitä. Aiempi lakkautuspäätös vie tämän valtuustokauden aikana tehtyjen säästöpäätösten saavutukset täysimääräisinä roskakoriin kiinteistön alaskirjauksen vuoksi 2028. Pienten talo antaa miljoonan enemmän pelivaraa 2029 aloittavalle uudelle valtuustolle. Se voi tehdä silloin päätöksiä senhetkisen taloustilanteen ja väestöennusteen perusteella paremmin edellytyksin.

Suhteutettuna tämänhetkiseen talousarvioluonnokseen, jossa vuoden 2026 ylijäämä olisi noin 327 000 eur ja taloussuunnitelmavuosien -27: 665 000 eur ja -28: 1 464 000 eur, pienten talo -malli pienentäisi ensimmäisten vuosien ylijäämää 115 000 ja 230 000 eur vastaavasti (eli noin kolmanneksen kummastakin), mutta kolmannen taloussuunnitelmavuoden ylijäämä tuplaantuisi jopa 3 miljoonaan. Jokainen talousvuosi olisi silti ylijäämäinen ja kehitys positiivista, kohti ulospääsyä talousongelmista. Kokonaisuutena tällä jaksolla pienten talo tuottaisi noin miljoonaa euroa enemmän ylijäämää. Tämä olisi tämän valtuuston perintö seuraavalle. Miljoona enemmän jäämää, sekä laajemmat koko kunnan kattavat palvelut.

Lisäsäästöjä vuosille -26 ja -27 voidaan saavuttaa siirtämällä vuodella suunniteltuja investointeja ei-kriittisistä kohteista: Mäntyrannan peltikate, venesatamat ja kaavateiden peruskorjaus. Näillä katetaan jo yksin suurin osa pienten talon kustannuksista kohdevuosina ja kokonaisnettovaikutus jää arvioiden pohjalta 140 000 euroon eli 70 000 eur/vuosi. Tätä kustannuseroa voidaan erikseen vielä kutistaa Klamilan koulukiinteistön vuosituotoilla tilavuokrauksen, käyttömaksujen yms. avulla. Tämä tuottava toiminta ei edellytä uutta kustannuspaikkaa tai palvelua vaan voi jatkua kuten ennenkin on toimittu. On mahdollista, ellei todennäköistä, että vuosien -26 ja -27 tilinpäätöksissä Klamilan pienten talo ei näy olennaisena kustannuksia lisäävänä tekijänä, mutta sen sijaan vuonna -28 se osoittaa miljoona euroa pienempää alijäämää / suurempaa ylijäämää emokunnalle ja koko konsernille.

Pienten talon välitön hinta tulevana kahtena vuonna jää joka tapauksessa maltilliseksi verrattuna siihen, jos muutamakin työssäkäyvä lapsiperhe muuttaa pois tai jättää muuttamatta palveluiden puutteen vuoksi Virolahdelle. Jos olette koskaan lukeneet asuntojen myynti-ilmoituksia, olette huomanneet, että niissä on usein mainittu keskeisistä sijaintitiedoista mm. etäisyys päiväkodille ja koululle. Se tieto ei ole huvikseen lisätty.

Pienten talo auttaa merkittävästi korjaamaan kriisikuntakriteerien ns. kuningaskriteeriä eli kertynyttä alijäämää per asukas. Se vaikuttaa myös suotuisasti toiseen kriteeriin ”vuosikate poistoista”. Näiden lisäksi vuodelle 2028 odotettu huomattava luovutusvoitto voidaan vapaammin käyttää investointeihin, lainanmaksuun tai kulujen kattamiseen, koska sitä ei tarvitse sitoa poistoon.

Koko ratkaisu kiteytyy yhteen kysymykseen: millaisen kunnan tämä valtuusto jättää seuraavalle, vuonna 2029 aloittavalle? Miljoonan vahvempi talous ali-/ylijäämän suhteen ja palvelut laajemmin koko kunnan alueella, vai kaikki palvelut kutistettuna minimiin vain yhdessä pisteessä kaukana läntisen kasvupotentiaalin alueesta? Tämä päätös on merkittävä talous- ja arvovalinta ja se ratkaisee jopa kunnan koko tulevaisuuden. Me päätämme siitä tänään. Onko kunnan viimeisten vuosien ainut päätöksenteko vain valojen sammuttelua vai yritämmekö vielä pitää kiinni jokaisesta veronmaksajasta ja tärkeimmistä kuntalaisista, pienistä lapsista, jotka tuovat sekä suurimmat valtionosuudet että ylipäänsä toiveen tulevaisuudesta. Millaisen tulevaisuuden jätämme jälkeemme.

16.12.2025 Anton Yrjönen

Olen puhunut tässä sekä aikaisemmissa vaalikampanjoissani päätöksenteon laadusta. Olen painottanut faktoihin perustuvaa rationaalista päätöksentekoa jopa yhtenä vaalilupauksenani useamman kerran. Totta kai usein on myös tunnepohjaisista asioista kyse ja monesti päättäjät edustavat jotain tiettyä ihmisryhmää tai aluetta muita enemmän ja pyrkivät ajamaan juuri sen etuja, jolloin pelkkä järkeileminen ei automaattisesti kerro oikeaa päätöstä. Siitä huolimatta tai oikeastaan jopa sen vuoksi päätöksenteon tulisi kaikissa vaiheissa olla avointa, perusteltua ja tosiseikkoihin nojaavaa. Päättäjän ja kuntalaisen tulee olla selvillä, milloin päätöksen taustalla vaikuttaa harkinta ja milloin esimerkiksi etuajattelu tai dogmaattinen näkemys.

Asiasta puhuessani en tarkoita ainoastaan omaa tapaani tehdä päätöksiä ja osallistua poliittiseen päätöksentekoon, vaan pyrin myös ajamaan rationaalista ja faktapohjaista päätöksentekoa laajemmin eri toimielimissä sekä kunnan virkakoneistossa, kuin myös yhtä lailla hyvinvointialueenkin, jos minut sinne valitaan. Erityisesti viime viikkojen tapahtumien vuoksi olen miettinyt päätöksenteon kunnollisuutta hyvin paljon, sisältäen ihan kaikki poliittiset ja viranhaltijoiden osallisuusvaiheet.

Hyvän päätöksenteon merkkejä:

• Määritellään tavoite vaikutuksina
• Kartoitetaan reunaehdot
• Kerätään kaikki faktat
• Laaditaan mahdollisimman laaja ja kattava joukko vaihtoehtoisia ratkaisumalleja
• Analysoidaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot reunaehtojen puitteissa sen suhteen, kuinka tavoitevaikutukset saavutetaan
• Valitaan vaihtoehdoista paras tai parhaat lopulliseen valintaan ja päätökseen, realistiset mahdollisuudet, vaikutukset ja riskit huomioiden.
• Lopulta tavoitteet toteuttavista kenties useista eri vaihtoehdoista voi näin ollen valita myös arvojen pohjalta tai etuajattelun pohjalta päätettäessä. Esimerkiksi; painotetaanko kunnan talouskurin maksimointia vai palvelujen saatavuutta ja hintaa käyttäjille, tai toivotaanko joka tapauksessa saatavan ambulanssitallin sijaitsevan omalla kylällä naapurikylän sijaan.

Huonon päätöksenteon merkkejä:

• Määritellään tavoite valmiina ratkaisuna, jos edes määritellään
• Huomioidaan korkeintaan osa faktoista ja reunaehdoista
• Valitaan ensimmäinen mahdollinen ratkaisu, joka keksitään
• Suodatetaan ideologiselta tai etuajattelun pohjalta mahdollisista ratkaisuista epämieluisat pois ennen niiden arviointia
• Etsitään valittua ratkaisua tukevat perusteet laajalti, mutta samalla sivuutetaan sen vastaiset perusteet.
• Päätetään toteuttaa valittu ratkaisu arvioimatta sen monia mahdollisia heijaste- ja seurannaisvaikutuksia.
• Koska vaihtoehtoja on yksi, ei voida puntaroida eri arvoja ja tavoitevaikutuksia ja kuinka ne toteutuvat (esimerkiksi lapsivaikutukset, tasa-arvokysymykset jne.)

Tietenkin useimmat päätökset kuntapolitiikassa ovat suhteellisen suoraviivaisia ilman monimutkaista valmistelua ja vaihtoehdottelua. Jos tien asfaltti on rikki, se joko uusitaan tai ei, ja rahatilanne on tässä oikeastaan ainut pohdittava seikka. Ei ole yleensä vaihtoehtoja esimerkiksi jättää tietä sikseen ja korvata se uudella kiertotiellä tai lauttayhteydellä. Ehkä tämän vuoksi viranhaltijat ja päättäjät ovatkin tottuneet yksinkertaiseen ja aivoja enemmälti rasittamattomaan jouhevaan prosessiin, jossa viranhaltija kertoo päättäjälle, mikä on ongelma ja kuinka se ratkaistaan, ja poliittinen päätös on lähinnä muodollinen hyväksyntä. Kun kymmenen kymmenestä päätöksestä mene sujuvasti tällä viranhaltijasanelulla poliitikkojen kumileimasimesta läpi ja homma toimii vuodesta toiseen, kaikki turtuvat ja ovat tyytyväisiä. Tästä tulee kunnallinen automaattiohjaus kaistavahteineen ja hätäjarruineen; vaikka nimellisesti kuskin paikalla istuu se, joka määrää, koneisto hoitaa hommansa itsenäisesti ja vaarana on kuskin nukahtaminen.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun tuleekin se yhdestoista?

Silloin systeemi romahtaa. Säästöpäätöksellä ei säästetä, laatuun panostamalla lakkautetaan palvelu, luomalla työntekijän ihanneduuni luodaan kuntalaiselle luotaantyöntävä poismuuttokehote.

Hyää päätöksentekoa ei aina tarvita, mutta silloin kun se puuttuu vaikeassa paikassa, jälki on rumaa. Automaattiohjaus toimii vain kauniilla kelillä. Kun herää rytinään, voi olla liian myöhäistä.

Maanantaina 7.4.2025 kunnanvaltuusto päättää Virolahden varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen (alakoulujen) palveluverkosta. Tämä on suuri päätös, jolla on merkittäviä vaikutuksia kuntatalouteen välittömästi sekä pidemmällä aikavälillä. Sillä on myös huomattava merkitys kunnan palveluiden tarjontaan seurannaisvaikutuksineen, kuten kunnan tai sen eri osien houkuttelevuus asuinpaikkana (veto- ja pitovoima).

---

Loppupäätelmä

Taloudellisten vaikutusten näkökulmasta on järkevintä rakentaa palveluverkko eli toimintojen sijoittelu siitä lähtökohdasta, että Klamilan kiinteistöä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti niin pitkään kuin tarve on, ja kiinteistöjen osalta tavoiteltavat nopeat säästöt haetaan Virojoen alakoulun käytöstäpoiston kautta.

Alla tarkemmat perustelut.

---

Viranhaltijavetoisen valmistelun seurauksena esitys päätökseksi kattaa ainoastaan kaikkien palveluiden keskittämisen Virojoelle. Vaihtoehtoja ei ole huomioitu kuin rajallisesti ja pintapuolisesti. Tämän keskittämisvaihtoehdon vaikutuksetkin on tämän hetken tiedon mukaan puutteellisesti ja epätarkasti arvioitu. Perusteet päätöksenteolle ovat tällä haavaa heikot.

Viittaan tässä tekstissä aiempaan esitykseeni vaihtoehtoisesta ”Pienten talo”-mallista, jossa luovutaan Virojoen alakoulun kiinteistöstä ja tarjotaan jatkossa varhaiskasvatuksen sekä alkuopetuksen (peruskoulun luokat 1-2) palvelut sekä Virojoen että Klamilan päiväkotien tiloissa. Alakoulun luokkien 3-6 opetus järjestetään Klamilan koulun tiloissa.

Palveluverkon supistamisen suurin säästö muodostuu kahdesta pääkomponentista, jotka ovat kertaluokkaa kaikkia muita tekijöitä suurempia:

• Koulujen (luokkien) yhdistämisen henkilöstökulut
  • Keskittäminen Virojoelle: 9 luokanopettajasta -> 6 luokanopettajaan, mahdollisesti muu opetushenkilöstö jossain suhteessa supistaen, tuottaa 330 000 euron vuosisäästöt
  • Pienten talo -mallissa (Klamilaan yhdysluokka 1-2, Virojoelle luokat 1 ja 2) 9 luokanopettajasta 7 luokanopettajaan, muun henkilöstön supistaminen jossain suhteessa, tuottaa esim. 250 000 euron vuosisäästöt.
• Kiinteistöjen vuotuiset käyttökulut
  • Klamilan lakkauttamisessa vuosisäästöt noin 100 000 euroa vuodessa (koska kiinteistö on pidettävä tyhjänäkin lämpinänä myyntikuntoisuuden varmistamiseksi)
  • Virojoen alakoulu lakkautettaessa kiinteistö voidaan jättää suoraan kylmilleen ja ilman muuta ylläpitoa, jolloin saadaan arviolta 200 000 euron vuosisäästöt.

Kolmas pienempi säästökomponentti on kunnan palveluverkkoselvityksen mukainen päiväkotiryhmien keskittäminen Virojoelle, josta saataisiin Klamilan alueen korvaavien palveluiden (palveluseteli Haminaan tai perhepäivähoito) kulujen jälkeen nettosäästöä vain 65-90 tuhatta euroa vuodessa. Todettakoon, että korvaavien palveluiden toteutuminen ei perustu kuin toiveajatteluun; niiden saatavuudesta ei ole varmuutta, kuten ei niiden laajuudesta tai kustannuksestakaan. Vain kunnan oma palvelutuotanto on varmaa ja ennakoitavaa.

Yhteen laskettuna edellisten lukujen perusteella Virojoelle keskittäminen on vuosikulujen osalta ainoastaan 45-70 tuhatta euroa edullisempi ratkaisu verrattuna pienten taloon.

Palveluverkkoselvityksessä oli lisäksi mainittu kohta ”muut keskittämisen säästöt” suuruudeltaan 98 000 eur/v, mutta sen sisältöä ei oltu avattu mitenkään, joten on vaikea arvioida, mistä luku muodostuu, kuinka oikea arvio se on, ja toteutuuko se kokonaan tai osin myös Virojoen alakoulun sulkemisen kautta. Siksi sitä ei tässä voida huomioida.

Erillinen sinänsä huomionarvoinen seikka on koululaisten kuljetuskustannukset. VIrojoelle keskittämisen ja pienten talon mallissa kuljetusoppilaiden määrä kasvaa kummassakin, niin että kuljetusoppilaiden määrä on keskimäärin sama molemmissa. Nykyisiin sopimuksiin ja kustannuksiin perustuen Pienten talo -mallissa kustannukset viiden vuoden aikana kasvaisivat kuljetusmatkojen pituuden erotuksen vuoksi keskimäärin 16 000 eur/v enemmän kuin Virojoelle keskittämisessä. Ero on aluksi suurin ja hupenee ikäpolvien pienetessä olemattomaksi. Lopullinen kuljetuskustannusvaikutus määräytyy kuitenkin uudelleen kilpailutettavien sopimusten perusteella, eikä välttämättä muodosta olennaista eroa.

Jos huomioidaan edellä mainittu laskennallinen kuljetuskustannusten muutos, Virojoelle keskittämisellä voidaan säästää 60-85 tuhatta euroa enemmän vuodessa kuin Pienten talolla suorissa vuosikuluissa.

MUTTA!

Pelkkien vuosikulujen tarkastelu on huomattavan puutteellinen tapa arvioida ratkaisun kokonaisvaikutuksia kuntatalouteen lähivuosina, saati pidemmällä aikavälillä.

Pelkästään kuntatalouden kannalta on huomioitava tasearvojen alaskirjaukset kiinteistöistä luovuttaessa jollain aikavälillä. Erityisen kriittistä tämä on Klamilan koulukiinteistöstä luovuttaessa. Tasearvo on viimeisen saamani tiedon mukaan 2,3 miljoonaa, josta voi seurata alaskirjattavaa jopa koko summa, riippuen siitä, saadaanko kiinteistö myytyä ja mihin hintaan. Jos ei saada myytyä, mahdolliset purkukustannukset voivat olla jopa 400 000 euroa. Pahimmillaan Klamilan koulun sulkeminen tuottaa siis 2,7 miljoonaa huonoa kunnan tulokseen. Se on yhtä paljon kuin noin 40, siis neljänkymmenen, vuoden aikana kertyvä vuosikulujen säästö Virojoelle keskittämisestä.

Vaikka Klamila saataisiin 15 vuoden pitoajan täytyttyä myytyä esim. miljoonalla, mikä on toiveajattelua, siitä jää rasitteeksi miljoona euroa alaskirjattavaa vuosipoistojen sekä lämpimänä pitämisen puolen miljoonan kulujen lisäksi. Nettovaikutus: – 1,5 milj e, joka vastaa lähes 20 vuoden säästöjä Virojoelle keskittämisestä.

Miksi 15 vuoden pitoaika? Klamilan koulu sai valtion tukia, joiden ehtona on vähintään 15 vuoden pitoaika, muutoin uhkaa tukien takaisinperintä. Tukien määrä tiettävästi oli jopa 0,7 miljoonaa. Jos kiinteistö 15 vuotta täytettyään aiotaan myydä, se on pidettävä lämpimänä ainakin vuoteen 2029 asti, jonka jälkeen se voidaan myydä. Muuten se on romutuskunnossa ja maksimaaliset tappiot realisoituvat.

Virojoen kiinteistössä ei ole käyttöön/pitoon sidottuja tukisummia, ei käyttö- tai luopumisrajoituksia ja alaskirjattava tasearvo on tiettävästi ainoastaan 200 000 eur. Sen myyminen on vaihtoehto, jolloin siitä luopuminen voi olla jopa talousvaikutuksiltaan neutraali tai positiivinen. Pahimmassa tapauksessa kunnalle lankeaa purkukustannus, arvio 400 000 eur, jonka toteutumisella ei kuitenkaan ole kiire eikä viivytys tuota kustannuksia, koska rakennusta ei tarvitse pitää käyttökelpoisena.

On tässä valossa äärimmäisen epätodennäköistä, että Klamilan kiinteistöstä luopuminen ikinä on mahdollista ilman miljoonaluokan alijäämäistä vaikutusta kuntatalouteen millään mielekkäällä tarkasteluaikavälillä. Sen sijaan Virojoen koulun kiinteistön alasajo onnistuu suhteessa mitättömillä kustannuksilla, eikä niitä ole pakko tulouttaa negatiivisena tilinpäätöksiin vuosikausiin, koska juoksevat kulut voidaan ajaa nollaan, poistot ovat vähäiset ja ainut merkittävä erä, purkukustannus, saa odottaa parempia aikoja.

Virallisissa selvityksissä tai esityksissä ei ole suoraan kerrottu suunnitelmista koskien eri koulukiinteistöjen tulevaisuutta tai eri vaihtoehtojen kustannusvaikutuksia niistä. Asiasta on kuultu viranhaltijoiden epävirallisia näkemyksiä lehdissä, tilaisuuksissa tai kuulopuheissa, kuten:

• Klamilan koulukiinteistö aiotaan myydä (sen jälkeen kun se on täyttänyt 15 vuoden pitovelvoitteensa valtiontukien takaisinperinnän välttämiseksi)
• Useamman vuoden päästä kaikki kunnan koululaiset mahtuisivat Virojoen yläkoulun tiloihin, myös alakoulun kaikki luokka-asteet, jolloin Virojoen alakoulusta voidaan luopua kuitenkin, välttyen remonttikustannuksilta.

Edellä mainitut ratkaisut perustuvat tosiasioihin ja ovat järkeviä, myös todennäköisiä tulevaisuudenkuvia.

Jos ja kun kiinteistöjen lyhyen ja pitkän aikavälin tulevaisuus taloussyistä on seuraava…

• Klamilan koulukiinteistöä on pakko pitää tyhjilläänkin lämpimänä ja kunnossa myyntikelpoisuuden säilyttämiseksi, useita vuosia, valtiontukien takaisinperinnän välttämiseksi
• Klamilan kiinteistöstä, siitä luovuttaessa, lankeaa huomattavan suuri alaskirjattava tasearvo kunnan taloutta heikentämään
• Virojoen koulun kiinteistöstä tullaan joidenkin vuosien jälkeen joka tapauksessa luopumaan, koska lopulta lapsimäärän hupenemisen myötä kaikki kunnan koululaiset mahtuvat Virojoen yläkoulun rakennukseen. Alaskirjaus on vähäinen, myyntipainetta ei ole.

… niin herää kysymys:

Missä järki keskittää koulut välittömästi Virojoelle?

Edellä mainittujen realiteettien valossa se vaikuttaa selkeästi kalleimmalta mahdolliselta päätökseltä. Sillä päätöksellä otamme kunnan taakaksi Virojoen alakoulun täydet suuremmat käyttökustannukset vuosiksi vaikka tiedämme, että siitä tullaan luopumaan. Sillä päätöksellä sitoudumme pitämään Klamilan hyvää kiinteistöä tyhjänä ja käyttämättömänä, mutta silti lämmitettynä, jotta se pysyy myyntikuntoisena vuosien ajan, jolloin kustannussäästöt ovat suhteessa vähäiset, eivätkä lainkaan palveluverkkoselvityksen mukaista tasoa. Silti tulevien myyntituottojen määrä on arvoitus, koko myyntikin lähinnä toiveajattelua, ja alaskirjaukset joudutaan kuitenkin tekemään jossain vaiheessa varmasti suurina.

Lisäksi merkittäviä riskinä arvioitavia talousvaikutuksia voi olla Virojoen vanhan korjausvelkaisen kiinteistön yllättävillä vaurioilla, sekä sillä, jos useista perheistä lapset ja ainakin yksi työssäkäyvä huoltaja muuttaa kirjansa naapurikuntaan palveluiden turvaamiseksi. Huoltajan verotulot ja jokaisen muuttajan valtionosuudet nakertavat yksinkertaisella matematiikalla kaikki säästöhyödyt pois kunnan tulopuolelta ihan realististen lukumäärien puitteissa. Jos kouluyhteistyössä Miehikkälän kanssa nähdään mörkönä kotikuntakorvausten menetys per lapsi pohjoisen rajan yli, niin länsirajan yli menee samalla vielä huoltajankin valtionosuudet ja verotulot. Eikö sitä tulisi pelätä jopa enemmän?

Joka ikisen faktan valossa ja ilman riskien huomioimista tai varsinkin kaikki riskit huomioiden, on selvää, että valittaessa koulukiinteistöistä pidettävä ja hylättävä, joka seikka puoltaa Klamilan säilyttämistä ja Virojoen lopettamista. Tämä on taloudellinen tosiasia ja matemaattinen johtopäätös, josta ei voi olla eri mieltä. Virolahden kunta selviää tai uppoaa Klamilan koulun mukana. Emme päätä yhden koulun, vaan koko kunnan tulevaisuudesta, vaikka päätöksellä on Klamilan koulun nimi.

Kuntatalouden näkökulmasta Virojoen alakoulusta on helppoa ja halpaa luopua, kun taas Klamilan koulukiinteistöstä on pakko pitää kiinni vuosia pitkälle tulevaan. Tämä on kiistaton taloudellinen tosiasia. Kun näin on, on rationaalisesti harkiten itsestäänselvää rakentaa palveluverkko eli toimintojen sijoittelu siitä lähtökohdasta, että Klamilan kiinteistöä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti niin pitkään kuin tarve on, ja kiinteistöjen osalta tavoiteltavat nopeat säästöt haetaan Virojoen alakoulun käytöstäpoiston kautta. Kaikki muu on hölmöläisten kylän tarinoista tuttua kokonaiskuvan välttelyä, joka muodostaa tikittävän aikapommin tuleville vuosille kuntatalouden näkökulmasta.

Koko pulma kiteytyy siis kahden koulurakennuksen välillä valitsemiseen. Varhaiskasvatus on siinä ohessa lähinnä syytön sijaiskärsijä, koska Klamilan päiväkoti sattuu sijaitsemaan koulurakennuksessa. On myös syytä huomata, että erityisesti nuorimpien ikäpolvien merkittävä pienuus näkyy joka tapauksessa muutamissa vuosissa varhaiskasvatuksen palvelutarpeen kutistumisena, jolloin luontaisia säästöjä syntyy ja keskittämistä tulee harkita tulevaisuudessa kaikissa vaihtoehdoissa lapsimäärän mukaan. Nyt tarkasteltavana onkin lähinnä sen ajanjakson yli tapahtuvan toiminnan toteuttamisesta mahdollisimman kustannustehokkaasti, jona palvelun käyttäjiä vielä riittää mielekäs määrä, kun perheiden ja pienimpien lasten toimivat lähipalvelut ovat lasten etu ja oikeus sekä kunnan tärkein tehtävä huolehtia.

Jouduin sivuun palveluverkkotyöryhmästä mahdollisen esteellisyystulkinnan vuoksi, eli päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että jäävään itseni. Syynä tähän oli se, että palveluverkkoselvitys oli kiteytynyt käsittämään ainoastaan Klamilan koulun ja päiväkodin sulkemisen, joissa on ja tulee olemaan jälkikasvuani. Samalla jouduin toteamaan palveluverkkoselvityksen ja esitetyt vaihtoehdot puutteellisiksi monin tavoin. Koska en enää päässyt vaikuttamaan valmistelutyön etenemiseen ja totesin sen etenevän suoraan heikoille kevätjäille, on mahdollisuuteni vaikuttaa nyt sama kuin rivikansalaisella, eli julkisen keskustelun kautta. Sitä aion nyt käyttää.

Alla on 18.3.2025 Virolahden kunnan kirjaamoon lähettämäni vastine palveluverkkoselvitykseen. Julkaisen sen tässä sanasta sanaan identtisenä, joskin muutaman kirjoitusvirheen olen korjannut. Teksti on pitkä, mutta haluan, että se on tällä sivustolla täsmälleen sama hyvine ja huonoine puolineen kuin kunnan vastaanottama, joten olkaapa hyvät:

---

Virolahden palveluverkosta

Pienten talo – aito vaihtoehto

Virolahden on leikattava menoja arvioiden mukaan vähintään 600 000 eur vuodessa. Se vaatii kaikkien mahdollisten keinojen käyttämistä – jokainen kivi on käännettävä. Volyymiltaan suurimman toimialan eli varhaiskasvatuksen ja koulun remontointi on välttämätöntä, sillä muutoin säästötavoitetta ei voida saavuttaa.

Nyt on tullut julki palveluverkkoselvitys, jossa on tutkittu vain yhtä ratkaisuvaihtoehtoa, kaiken toiminnan keskittämistä Virojoelle. Selvitys on puutteellinen kahdesta syystä. Muita vaihtoehtoja on esitelty pintapuolisesti ja sivuutettu ilman tarkempia laskelmia kustannusvaikutuksista. Lisäksi kaikkia realistisia vaihtoehtoja ei ole huomioitu ja selvitetty ensinkään. Toisekseen valitun mallin kaikkia kustannustekijöitä ei ole avattu missään vaiheessa (toistaiseksi) sellaisella tarkkuudella, että päättäjät voisivat arvioida niiden hyödyt ja haitat ja vertailla vaihtoehtoihin. Tämän kaiken perusteella ei voida tehdä kunnollisia, harkittuja ja perusteltuja päätöksiä tulevaisuudesta.

Tällä hetkellä Virolahden palveluverkko muodostuu kahdesta päiväkodista ja alakoulusta, Virojoella ja Klamilassa, sekä yläkoulusta ja lukiosta. Alakoulujen ja päiväkotien mitoitus on huomattavan ylisuuri nykyiseen lapsimäärään nähden. Lapsimäärä lisäksi laskee kovaa vauhtia. Asetelma tarjoaa mahdollisuuden ratkaista ongelma.

Päiväkodit ja alakoulut toimivat kolmessa kiinteistössä, joista Klamilan alakoulu ja päiväkoti on uudehko ja hyväkuntoinen, vasta kymmenen vuotta sitten otettu käyttöön. Virojoen päiväkoti on vain muutaman vuoden vanha, uudenveroinen ja erinomainen. Virojoen alakoulu on iäkäs, heikkokuntoinen ja suuri.

Ajatellen pelkästään ylläpidettävien kiinteistöjen määrää ja kuntoa, Virojoen alakoulu olisi se, josta luopuminen olisi ensisijaista. Sen jatkuvat ylläpitokulut lienevät suurimmat, siinä on eniten ns. hukkatilaa ja se on todennäköisimmin lähitulevaisuudessa suunniteltujen vanhenemiseen liittyvien tai yllättävien vaurioiden korjaamisen vaatimien korjausinvestointien kohde.

Palveluverkon supistamisesta keskusteltaessa on vedottu kiinteistöjen tilarajoitteisiin siitä lähtökohdasta, että kaikki alakoululaiset eivät mahdu Klamilan kouluun ennen vuotta 2030, josta syystä Klamila olisi lakkautettava ja keskitettävä koulu, sekä sen seurauksena myös päiväkoti Virojoelle. Tämä tarkastelu nykyisten alakoulujen suoraviivaisesta yhdistämisestä samaan kiinteistöön on kuitenkin rajoittunutta, eikä huomioi palveluiden totutusta poikkeavaa järjestelyä. Vaihtoehtoja on, ja kun jokainen kivi on käännettävä, esitän yhden uuden käännöksen.

Kouvolan Valkealaan on sivukoulun lakkauttamisen yhteydessä päätetty perustaa ns. pienten talo. Se sisältää varhaiskasvatuksen, esiopetuksen sekä koululuokkien 1-2 opetuksen. Pienimpien lasten palvelut pysyvät lähellä koteja, kun taas vanhemmat ikäluokat 3-6 luokille siirtyvät kauemmas suurempaan kouluun. Samaa mallia jäljitellen voidaan Virolahden ongelmallinen kiinteistötilanne ratkaista niin, että tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin saadaan valjastettua uusimmat, hyväkuntoisimmat, toimivimmat ja riskittömimmät olemassaolevat kiinteistöt ilman oleellista investointitarvetta näköpiirissä.

Perustetaan siis Klamilan päiväkotiin sekä Virojoen päiväkotiin pienten talot. Niihin tulee päiväkodin lisäksi esiopetus ja alakoulun luokat 1-2. Tilojen mitoitus mahdollistaa tämän tiedossa olevalla lapsimäärällä heti lukuvuodesta 2026-2027 alkaen. Erilliset alakoulut yhdistetään organisaationa yhdeksi alakouluksi, jossa luokat 1-2 toimivat hajautetusti päiväkotien yhteydessä ja ylemmät luokat koko kunnan lapset samoihin luokkiin yhdistäen. Koululuokat 3-6 mahtuvat tällöin Klamilan koulun tiloihin kokonaisuudessaan lukuvuodesta 2027-2028 alkaen. Lukuvuonna 2026-2027 silloinen kuudes luokka ei näihin tiloihin enää ilman hankaluuksia sovi, joten yhden lukuvuoden ylimenojärjestelynä kyseinen luokka voisi saada opetuksensa esimerkiksi yläkoulun yhteydessä tai muussa kunnan eri kiinteistössä yläkoulun palveluita ja tiloja hyödyntäen.

Yllä esitelty malli tarjoaa monia taloudellisia ja toiminnallisia hyötyjä. Henkilöstövaikutuksiltaan se on koulun osalta yhtä paljon säästöjä tuottava kuin keskittäminen Virojoelle. Kiinteistökuluissa se tuottaa suurimmat vuotuiset säästöt.

Kiinteistöihin liittyvät riskit ja investointitarpeet minimoituvat. Virojoen koulukiinteistön käytöstä poistoon ei liity esimerkiksi alaskirjattavaa tai riskiä valtiontukien takaisinperinnästä. Sen sijaan sen käyttöön liittyy suurin vaurioriski ja paine investoida ikääntymisen vuoksi remontointiin lähitulevaisuudessa.

Kaikki ratkaisut, joissa palveluverkkoa supistetaan, kasvattavat pakostakin koulukuljetusten määrää ja kustannuksia. Verrattuna totaalikeskittämiseen, paikalliset pienten talot kuitenkin vähentävät lisäkuluja, koska luokkien 1-2 osalta muutosta nykyiseen ei tule. Kuljetettavien oppilaiden määrä tietysti vähenee ripeästi ikäpolvien pienentyessä vauhdilla muutenkin. Varhaiskasvatuksen palvelut kunnan länsiosassa on joka tapauksessa turvattava niin pitkään kuin siellä vielä alle kouluikäisiä lapsia on. Arvioni mukaan pienten talo -mallissa koulukuljetusten hinta kasvaa huomattavasti vähemmän kuin on Klamilan alueen korvaavien varhaiskasvatuspalveluiden kustannus. Lapsimäärän hupenemisen johdosta pienten talo -mallin kuljetuskustannukset asettunevat aluksi keskimäärin noin 90 000 eur nykytasoa korkeammalle ja erotusta Virojoelle keskittämiseen on vain noin 30 000 eur. Muutamissa vuosissa erot tasaantuvat eikä kuljetuskustannuksissa enää ole eroa samalla kun ne kokonaisuutena pienenevät vähitellen. Tässä arviossa on käytetty pohjana palveluverkkoselvityksen tietoa nykyisistä kuljetusmääristä ja niistä johdettua hinnoittelua, joka on projisoitu uusiin lapsimääriin ja -etäisyyksiin kuljetuksissa.

Käytännössä kuljetuskustannukset määrittyvät uudestaan uuden mallin myötä, koska kuljetukset on joka tapauksessa kilpailutettava. Kuljetusten hinta voi määräytyä monin perustein ja lasten määrät ja sijainnit ja kalusto ja reititys vaikuttaa siihen oleellisesti. Siksi menneiden lukujen käyttö tulevaisuuden arvioinnissa on vain suuntaa-antava. Varmuudella tiedetään, että kuljetettavien lasten lukumäärä tulee olemaan keskimäärin käytännössä täysin sama sekä Virojoelle keskittämisen mallissa, että pienten talo -mallissa. Se lienee keskeisin osatekijä ja muuttuja kokonaiskustannuksissa joka tapauksessa.

Päiväkodin siirto Virojoelle on mahdoton ratkaisu niille perheille, jotka kulkevat töihin länteen päin (Hamina, Kotka jne.). Heille tarvittaisiin joka tapauksessa vaihtoehtoinen ratkaisu, kuten perhepäivähoitajia tai palveluseteleitä lähikaupunkien päiväkoteihin. Ne maksavat paljon ja niihin sisältyy epävarmuus kyseisten palvelujen käytännön saatavuudesta. Vain kunnan oma palvelutuotanto on varmasti saatavilla.

Pienten talo -malli sisältää todennäköisesti paljon synergiaetuja toiminnan organisoinnissa, esimerkiksi iltapäiväkerhot sopivat hyvin yhteen päiväkotitoiminnan kanssa. Malli huomioi kaikista parhaiten lasten eri kehitysvaiheet, kun pienimmille lapsille ei tule pitkiä kuljetusmatkoja kotiväen tai koulukyytien toimesta.

Huolellisen arvioni mukaan pienten talo -mallilla yhdessä kunnan muiden säästötoimien kanssa voidaan saavuttaa säästötavoite. Se on siis mahdollinen, tarkoituksenmukainen ja validi skenaario. Se tulisi ehdottomasti huomioida leikkaustoimenpiteiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Muutoin voidaan todeta selvitysten ja valmistelun olevan pahasti puutteellisia ja huolimattomasti tehtyjä, vaikka jokin muu ratkaisu olisikin kuinka läpikotaisesti analysoitu.

Kun verrataan vaihtoehtoja, riittävät ”kovat säästöt” saavutetaan kaikilla Virojoelle keskittämisen malleilla sekä pienten talo -malleilla yhdessä muiden säästöjen kanssa. Sen sijaan pienten talo -malli on riskitön. Siihen ei sisälly tulevaisuuteen siirtyviä merkittäviä lisäkuluja tai niiden riskiä, kuten alaskirjaus, mahdollinen tukien takaisinperintä tai huomattavan suuret investoinnit perus- tai vauriokorjauksiin. Nämä yhdessä ovat vääjäämättä useita satoja tuhansia euroja heti lähivuosina ja mahdollisesti jopa yli miljoona euroa palveluverkkoratkaisun voimassaolon aikajänteellä. Esim. Viiden vuoden käyttöajalle tämä varma tai toteutuva lisämeno on huomioitava ratkaisun kustannusvaikutuksessa todellista säästöä vähentävänä. Näin ollen pienten talon nettohyöty taloudessa muodostuu jopa yhtä edulliseksi kuin Virojoelle keskittäminen.

Pienten taloon ei sisälly myöskään riskejä siitä, että kunnan länsiosan korvaavia varhaiskasvatuspalveluita ei olekaan saatavissa ostopalveluna tai halukkaina perhepäivähoitajina. Siinä on paljon lasten edun mukaisia sekä toiminnan organisoinnin hyötynäkökulmia. Se nojaa nyt olemassaolevista tiloista uusimpiin ja laadukkaimpiin. Se on toimiva ja riittävä ratkaisu ainakin viiden vuoden ajaksi siitä hetkestä alkaen, jolloin muutos voi astua voimaan. Noiden viiden vuoden

jälkeen lapsilukujen yhä pudottua, voidaan joutua tekemään uusia ratkaisuja, mutta sitä on nyt mahdoton ennakoida.

Virojoen koulu tulee joka tapauksessa olemaan huomattavasti ylisuuri tulevina vuosina kunnan alakoululaisten määrään nähden. Sen vähintään 136:lle koululaiselle riittävä koko on jo vuonna 2030-2031 tuplasti liian suuri. Senkään vuoksi siihen panostaminen ei vaikuta taloudellisesti järkevältä. Jos uudemmat, sopivammat ja parempikuntoiset tilat hävitetään ja sitoudutaan Virojoen alakoulurakennuksen käyttöön pitkällä tähtäimellä, ollaan vain muutamien vuosien kuluttua jälleen tilanteessa, jossa säästöjä ja leikkauksia tarvitaan ja palveluverkkoa joudutaan taas uusimaan tavalla tai toisella – kenties kalliisti.

Pienten talo -mallilla on saavutettavissa noin 500 000 euron suorat säästöt. Säästötavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan muutakin. On kuitenkin tiedossa, että suunnitelluilla toimilla voidaan säästää muualta lisäksi ainakin 100 000 euroa ja on tiedossa merkittävää potentiaalia muista kunnan taloutta rasittavista kohteista, kuten konserni tai vesilaitos, joista säästöjä ja tuottoja voidaan saada edelleen vähintään 100 000 euroa. Myös esimerkiksi kirjastosta säästäminen tulisi selvittää kunnolla.

Pienten talo -malliin ei sisälly vaihtoehtoiskustannusten riskejä ja kirjanpidollisia kulueriä, toisin kuin Klamilan koulun ja päiväkodin lakkauttamiseen, jotka voivat olla jopa useita satoja tuhansia vuodessa. Tiukimmalla Virojoelle keskittämisen vaihtoehdolla voidaan kyllä teoriassa säästää yksistään kovina välittöminä säästöinä enemmän, jopa koko tarvittava 600 000 euroa ilman muita toimenpiteitä, jos jätetään huomioimatta alaskirjaukset, riskit valtion tuen palautuksesta ja Virojoen kiinteistön kuntoon liittyvät riskit/menot. Mutta se säästö ei siis ole yksiselitteinen ja riskitön ja voidaan kysyä, onko tämä oikea paikka kohdistaa säästötoimenpiteet maksimaalisesti vain ja pelkästään euroja tuijottaen riskit sivuuttaen. Sellainen vaikuttaa uhkapeliltä.

Erotus eniten säästävän Virojoelle keskittävän mallin ja eniten säästävän Pienten talo -mallin välillä kovissa eli välittömissä säästöissä ilman keskittämismallin riskien toteutumista asettuu ensimmäisen vaikutusvuoden jälkeen keskimäärin noin 150 000 euron tasolle. Se on hinta, jonka panostamalla palveluverkkoon joudumme valitsemaan säästää muista kunnan menoista tai kasvattamaan tuloja. Tämä on mahdollinen kaula kuroa kiinni, jos siihen tahtoa löytyy.

Mainittu noin 150 000 euron erotus muodostuu pääosin seuraavista lähteistä: 


• Suurimmalta osin varhaiskasvatuksen henkilöstöstä ei välittömästi saada säästöjä leikkaamalla vaka-henkilöstöä ryhmien yhdistämisen kautta. Käytännössä joidenkin vuosien aikajänteellä erityisesti päiväkotilasten nopea hupeneminen kuitenkin johtaa ilman muuta vähenevään henkilökuntatarpeeseen. Esim. Vuodesta 2023 alkaen Klamilan alueella on syntynyt vain yksi lapsi vuodessa ja kehityksen jatkuessa tätä rataa, muutaman vuoden mittaan varhaiskasvatusryhmien vähentäminen kahdesta yhteen tullee ajankohtaiseksi Klamilan suunnalla vähintään tai ehkä koko kunnan alueella yhdistäen ryhmiä. Vaka-henkilöstön määrä ja palkkakulut on suurin yksittäinen erottava tekijä, noin suuruusluokkaa 100 000 eur/v, josta toisaalta voidaan tarpeen mukaan leikata riippuen vaka-lasten määristä ryhmissä ja niitä yhdistelemällä.
• Koulukuljetuksista syntyy mahdollisesti noin 20 000 eur lisäkuluja vuosittain keskittämiseen verrattuna.
• Keskittämismalleihin on laskettu 98 000 euron suuruinen keskittämisen muu säästö, jota ei ole missään avattu. On mahdotonta arvioida, mistä se koostuu ja sisältyisikö Pienten Talo -malliin vastaavanlainen säästömahdollisuus edes osin.
• Kirjasto tarvitsee uudet tilat, josta on arvioitu syntyvän 20 000 eur lisävuosimenot, jos käytetään kunnan omistamaa sopivaa tyhjää kiinteistöä ja tarvittaessa skaalataan kirjaston pinta- alavaatimusta tilojen mukaan.

Kuten todettu, Virojoelle keskittävässä mallissa on huomattavia taloudellisia riskejä. Taulukoista voidaan nähdä, että ne huomioituna pahimman mahdollisen skenaarion mukaan, keskittämisen tuottama nettosäästö on parhaimmillaankin jopa 120 000 eur pienempi kuin pienten talossa, joka on säästömallina riskitön taloudellisesti ja monien toiminnallisten piirteiden suhteen. Keskittämismalli voi siis riskit huomiotta jättäen taata noin 150 000 eur enemmän säästöjä, mutta riskien toteutuessa pahimmillaan, jäädä säästövaikutukseltaan 120 000 euroa vähäisemmäksi. Upporikkaan ja rutiköyhän pelaaminen tässä tilanteessa ei ole mielestäni suositeltavin toimintatapa, vaan varma ja ennustettava talous on tärkeämpää, kun sillä voidaan saavuttaa säästötavoitteet sekä huomioida erityisesti pienimpien lasten etu keskittämistä paremmin.

Iso osa tarvittavista tarkoista lähtötiedoista ei ole saatavilla, joten monet arvioni ovat suuntaa- antavia, oletuksiin perustuvia tai johdettu parhaalla mahdollisella ymmärryksellä ja tahdolla julkisesti saatavilla olevista luvuista. Vain kunnan viranhaltijoilla on pääsy dataan ja yleensäkin mahdollisuus laatia laskelmat täsmällisesti.

Keskittäminen ei ole aina parasta taloudelle, puhumattakaan palveluiden käyttäjille. Jos puhutaan kaikkien kivien kääntämisestä, tässä on yksi johon ei ole vielä rohjettu koskea. Pienten talo – ratkaisun vaikutukset on selvitettävä samalla tarkkuudella aitona vaihtoehtona Virojoelle keskittämiselle. Säästäminen on nyt välttämätöntä, mutta kuntaa ei välttämättä kannata ylisäästää varmuuden vuoksi hengiltä.

18.3.2025 Virolahdella, Anton Yrjönen

Olen Keskustan ehdokkaana kuntavaaleissa Virolahdella numerolla 32

Olen Keskustan ehdokkaana aluevaaleissa Kymenlaaksossa numerolla 2151

Olen ehdolla. Käytä äänioikeuttasi.

Käytä sitä.

Klamilan koulun ja päiväkodin tulevaisuus on puhututtanut, kuohuttanut ja jopa kauhistuttanut kesän ja syksyn mittaan.

Keskiviikkona 11.12.2024 oli koulun ja päiväkodin vanhempainyhdistyksen järjestämä keskustelutilaisuus, jonne oli kutsuttu kunnan viranhaltijoita, päättäjiä, sekä huoltajat. Tilaisuus sisälsi pääasiassa kunnan puolesta tilannekatsauksen erilaisten powerpoint-esitysten muodossa sekä lyhyen keskusteluosion, jossa jokunen ihminen kerkesi tuoda julki kysymyksiään tai näkemyksiään. Tilaisuus päättyi, ennen kuin kaikki ehtivät saada edes puheenvuoroa, eikä varsinaista keskustelua kerennyt paljoa syntyä. Tietenkin on ymmärrettävää, että ilta-aikaan lapsiperheillä ei ole käytännön mahdollisuuksia tuntikaupalla viettää varsinkaan kummankin vanhemman voimin tällaisissa tapahtumissa. Silti vähän pakotettu keskustelun päättäminen jäi hieman vaivaamaan, kun kokemukseni mukaan yleensä esimerkiksi kunnan päätöksentekoon liittyen kokoukset kestävät tasan niin pitkään kuin niiden käsittely kestää. Ainakin Virolahdella on ollut päätöksenteossa tapana olla varsin avoin käytäntö siinä mielessä, että kaikki saavat sanotuksi asiansa. Puheenjohtaja ei yleensä keskeytä käsittelyä tai puheenvuoroja, elleivät ne harhaudu täysin asian sivuitse jaaritteluksi. Keskiviikon kokouksessa toisaalta taas puheenvuoroja menneistä asioista kuten kevään kuntaliitosäänestyksestä ja jopa sitä edeltäneistä vastaavista vuosien takaisista käytettiin ja eteenpäin katsomisen sijaan taustapeili ja Janne Tolvasenkin mainitsemat tikut vanhoja muistelevien silmissä olivat vahvasti läsnä. Jälkiviisaus, tuo viisauden jalostunein muoto, komisti kruununa monen henkilöhahmoa.

Alla muutama kommenttini, jotka olisin mielelläni tilaisuudessakin lausunut, jos olisin mahdollisuuden saanut. Samalla tämä formaatti mahdollistaa vähän läpikotaisemman pohdinnan ja perustelun. Suosittelen varaamaan hetken aikaa, jos lukeminen loppuun asti kiinnostaa.

Klamilan uusi ja hyvä koulu ja päätoksenteon ailahtelevuus

Useampi nosti esiin Klamilan koulun hyvän kunnon ja nuoren iän. Onhan rakennus vastikään täyttänyt kymmenen vuotta. Se tuntuu ikävältä, jos kunnan paras ja uusin koulu joudutaan poistamaan. Joidenkin mielestä se kuvastaa myös päättäjiltä heikkoa taitoa tai ymmärrystä, että ensin päätetään rakentaa uusi koulu ja reilun kymmenen vuoden ikäisenä jopa samojen päättäjien toimesta ajaa se alas. Tietysti ensi ajatukset ovat helposti tämän suuntaisia. Käytännössä on kuitenkin huomioitava, että kun päätös koulun rakentamisesta tehtiin joskus arviolta 12-13 vuotta sitten, se tehtiin sen aikaisen tilanteen ja ymmärryksen mukaan. ItseTietoa vuoden 2024 talous- tai lapsitilanteesta ei silloin ollut. Vuonna 2012 ei ollut aavistustakaan tulevista sotemullistuksista, sodasta Euroopassa, valtionosuuksien muuttumisesta, eikä monesta vähäisemmästä ympäristön muutoksesta. Silloin olivat vastasyntyneitä lapset, jotka nyt käyvät Klamilan koulun kuudetta luokkaa. Koulun vuosiluokkia 1-5 ei ollut olemassakaan, puhumattakaan päiväkodin varhaiskasvatusasiakkaista. Taloustilanne ja lapsiennuste puolsivat koulun rakentamista Klamilan alueelle, kun entinen oli jo auttamattoman vanhentunut ja huonokuntoinen. Kuulemani mukaan vanhan koulun remontointi olisi maksanut enemmän kuin uusi koulu huomioiden uudisrakentamisen saamat erityisen hyvät avustukset valtiolta. 

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nyt vuonna 2024, kuten edellisenäkin, Klamilan alueelle on syntynyt yksi lapsi. Klamilan 5. ja 6. luokilla reilun kymmenen vuoden kuluttua olisi siis enintään yksi oppilas per luokka, ellei muuttoliike lapsiperheiden osalta käänny positiiviseksi nykyisen negatiivisen sijaan. Taloustilanne tällä hetkellä puolestaan on katastrofaalinen johtuen lähestulkoon yksistään Virolahden kunnan määräysvallan ulkopuolisista asioista. Rajan sulkeutuminen, soteryöstö yms. ovat olleet ennakoimattomia isoja ja hyvin haitallisia muutoksia. Tässä hetkessä tehdään päätöksiä nyt saatavan tiedon ja vallitsevan tilanteen perusteella. Päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen pitkälle, kymmenen tai usean kymmenen vuoden päähän, aivan kuten aiempi päätös rakentaa Klamilaan uusi koulu. Aiempi päätös oli hyvä ja oikea ja nytkin täytyy tehdä sellainen. Ne eivät välttämättä ole linjassa. Kun olosuhteet muuttuvat rajusti, täytyy osata sopeutua ja tehdä sen mukaisia uusia päätöksiä.

Väkiluvusta ja lapsista

Asiaa viime aikoina pohtiessani olen itsekin käyttänyt välillä termiä kauhistuttava. Ensi istumalta pidin sietämättömänä ja kauhistuttavana ajatusta oman kylän koulun ja päiväkodin lopettamisesta. Olin jopa mennä halpaan uskotteluissa, että liittyminen Haminaan voisi sen jotenkin pelastaa. Halusin uskoa siihen, koska totuus teki kipeää. Lopulta tajusin, että koulun kohtalo ei ole kauhistuttavan tunteen varsinainen syy, eikä siitä päättäminen tai ne, jotka sen päättävät, ole minkään alullepanijoita. Ne alullepanijat ovat tavalliset kuntalaiset – tai siis heitä ei ole. Uusia lapsia ei enää ole. Kunta kuolee ja Klamila sen sisällä ensin. Trendi on ollut selvä vuosikymmeniä eikä se ole mihinkään muuttumassa. Erityisesti nuoret muuttavat pois ihan ymmärrettävästi opintojen ja töiden perässä. Perheet perustetaan muualla. Paluumuuttajia on kovin vähän ja nykymaailma riepottelee monesti nuoria työssäkäyviä sittenkin niin, että tie voi viedä pian muualle asumaan. Rajan sulkeutuminen vei lähes viimeisetkin mahdollisuudet luoda uutta kasvua työpaikkojen osalta Virolahdelle. Kehityskulku on selvä ja vahvistuu; olemme iäkkään kantaväestön ja kesäasukkaiden kunta. Ikääntyneet tai kesälomalaiset eivät tee lapsia paikkakunnan kouluihin ja päiväkoteihin. Nuoret paikalliset muuttavat tekemään lapsensa muualle. 

Tämän hetken tiedolla on päivänselvää, että Klamilan koulu ja päiväkoti tullaan lopettamaan joka tapauksessa ja se on vain vuosien kysymys. Koulu tullaan lopettamaan siis uutena ja hyväkuntoisena joka tapauksessa. Se ei ole nykypäättäjien valittavissa. Valinta koskee lähinnä vain ajoitusta ja sen talousvaikutuksia. Samalla on valittava kunnan palveluiden toteuttamisen vaihtoehtoinen tapa nykyiseen nähden.

Olen kauhistunut. Nimenomaan siitä, että Klamilan alueelta loppuvat lapset. Täältä loppuu elämä ja jatkuvuus. Aina on yksittäisiä lapsiperheitä tietenkin, mutta ne jäävät sattumanvaraisiksi ja heille palvelut järjestyvät muualta tai toisin kuin meille nyt.

Aikataulut, kuntaliitosspekulointi, lopputulos

Tämän hetken tiedolla Klamilan koulussa olisi siis noin kymmenen vuoden kuluttua arviolta keskimäärin yksi oppilas vuosiluokkaa kohden. Sanomattakin on selvää, että sellaista koulua ei ole edes varakkaissa kunnissa, jotka panostavat lapsiperheiden palveluihin. Koulun lakkauttaminen oppilasmäärän putoamisen vuoksi pelkästään on joka tapauksessa edessä viimeistään 2030-2034. Se koskee jo nyt syntyneitä pienimpiä lapsia ja jokaista tästä päivästä eteenpäin syntyvää. Päiväkodista loppuvat lapset joka tapauksessa jo viimeistään 2027-2029 eli keväällä valittavan valtuuston kauden aikana. Päiväkotia ei ylläpidetä kahta tai kolmea lasta varten.

Keskustelutilaisuudessa jokunen kannanotto koski sitä, että eihän seudulle enää kukaan uskalla tai halua lapsia tehdä, kun tulevaisuus päiväkodin ja koulun osalta on epävarma. Ei ole. Se on täysin varma. Yksikään lapsi joka vielä ei ole syntynyt, ei tule Klamilassa koulua käymään. Muutos tähän vaatisi huomattavaa nousua alueen syntyvissä lapsissa. Siis lisääntymisikäisten muuttoliikettä tänne ja täkäläisten innostumista lapsentekoon. Tätä ei ole näköpiirissä, eikä keinoja sen kannustamisenkaan tunnu löytyvän tässä maailmassa, sillä sama ongelma piinaa suurinta osaa Suomen kunnista ja varsinkin niiden pienempiä kyläseutuja. 

Asia on jo päätetty. Lasten loppuminen on päätetty ja koulun loppuminen on päätetty. Yksikään poliitikko ei sitä muuta eikä yksikään huolestunut vanhempi aneluilla tai uhkailuilla sitä voi parempaan suuntaan muuttaa, korkeintaan nopeuttaa. On toissijaista, kuka sanoo jaa ja kuka ei, päätöksen on tehnyt suurempi voima jo. Ainut keino vaikuttaa on tehdä lapsia. Viimeistään jo vuosia sitten.

Mistä päästään siihen, että samaan lopputulokseen on useampi tie, joita erottaa vain ajoitus. Ja hinta. Jos nyt päätetään Klamilan palvelut lapsiperheille lopettaa nykymuotoisena, eli pk+koulu kylällä, se vaikuttaa uskoakseni käytännössä alkaen syksystä 2026. Kuten yltä nähdään, samoihin aikoihin eli jo vuoden sisään siitä tulee joka tapauksessa eteen tilanne, jossa päiväkodin sulkeminen lasten loppumisen vuoksi on jo huulilla, eli ainakin tiedetään olevan vääjäämättä edessä ja silloiset päättäjät sen joutuvat tekemään. Silloin jää auki myös koulun kohtalo, koska samassa rakennuksessahan ne toimivat ja koulunkin lapsimäärä alkaa romahtaa vuosi vuodelta nopeasti. Viimeistään silloin vedetään raja myös koulun sulkemiselle vaikka joku ihmeraha mahdollistaisikin sille jatkovuoden tai kaksi. Nykytilanteessa siis puhutaan päiväkodin osalta vuoden tai kahden erosta, koulun osalta korkeintaan kolmen-neljän vuoden erosta samasta lopputuloksesta. 

Kaikki yllä oleva täysin faktoihin perustuva päättely koskee kuntapäättäjiä riippumatta siitä, onko Klamilan koulu ja päiväkoti osa itsenäistä Virolahtea tai yhdistynyttä Haminaa. Rajojen siirtely tai nimien vaihtelu ei tuo yhtään lasta enempää alueelle. Haminan päättäjille Klamila on vain yksi pieni kuihtuva kylä isopmpien keskusten välillä kaukana kummastakin. Kuihtuvia kyliä ja lopetettavia pikkukouluja Haminalla on kasapäin eikä Klamilaan varmasti ainakaan muita suurempaa tunnesidettä löydy.

Hamina-liittossopimuksessa neuvoteltu neljän vuoden armonaika palveluverkolle tarkoittaa siis sitä, että sama vääjäämätön lopputulos olisi tullut voimaan syksyllä 2029. Päiväkodin sulkeminen olisi näin ollen tehty varmuudella heti ja koulun lopettamispäätös niin, että ovet menisivät säppiin, jos ei ihan heti, viimeistään 2030-2031. Silloin todennäköisesti talousluvut ovat ankarammat, Klamilan lapsitilanne nykyistä heikompi ja yhdistyneessä Haminassa kiinnostus päättäjätasolla kouluamme ja kyläämme kohtaan heiveröisempää. Mitään intressiä kustannuksista piittaamatta tekohengittää Klamilan palveluita nykytasolla ei voi kuvitella Haminan 2030 päättäjille.

Kaiken yllä pohtimani valossa on ilmeistä, että on turha käyttää aikaa ja energiaa sen miettimiseen, lopetetaanko Klamilasta koulu ja päiväkoti. Vielä turhempaa on spekuloida, jossitella tai viisastella aiemmista päätöksistä ja valinnoista, kuten kuntaliitos Haminaan, koska se ei muuta lopputulosta vaikka miten pyöriteltäisiin. Sen sijaan keskustelu ajautuu vain harhateille. Kaikken ruusunpunaisimpienkin lasien läpi tarkasteltuna Hamina-liitos olisi voinut tarjota sen, mikä tiedettiin ehdottomaksi takarajaksi kaikissa oloissa joka tapauksessaa, eli ei oikeastaan mitään muuta kuin koulun osalta varmuudella kaksi, hypoteettisesti enintään neljä vuotta lisäaikaa. 2-4 vuotta on toki pienen lapsen elämässä iso aika, mutta se tarkoittaa aikavälinä samalla sitä, että yksikään minkään ikäinen lapsi jossain Virolahden koulussa ei välty kokemasta sitä tosiasiaa, että oma pikkukoulu lakkautetaan ja siirrytään johonkin toisaalle. Itse en pysty laittamaan sillä lailla tärkeystjärjestykseen eri ikäisiä oppilaita, että jossain ikäryhmässä tietyn ikäisenä tämä muutos olisi pahempi asia kuin seuraaville ikäryhmille. Sikäli asian venyttäminen äärimmilleen, jos siihen ei ole rahaa käyttää, ei ole erityisen perusteltua. Kyse ei siis enää ole periaatteesta lopetetaanko koulu vaan siitä, milloin ja miten. 

Ratkaisuvaihtoehdot

Muutosneuvottelut ovat alkamassa pian. Niiden yhteydessä kunnan viranhaltijat selvittävät mahdollisuuksia kustannussäästöihin huomioiden sen, että kaikki palvelut on kuntalaisille jatkossakin turvattava sekä lain vaatimassa muodossa että kuntastrategiaa noudattaen. Tähän tulee pakosta liittymään henkilöstövähennyksiä ja kiinteistöjen järjestelyitä, joista puheena ollut Klamilan koulun ja päiväkodin lakkauttaminen on yksi vaihtoehto. Toivottavasti toimivia ratkaisumalleja käydään huolella läpi. Joka tapauksessa asia tulee aikanaan päätettäväksi poliittisissa luottamuselimissä. Ennen sitä kaikki on selvittelyjen ja neuvotteluiden alaista työtä. Siitä voidaan ja pitää antaa toiveita, ohjeita ja suuntaviivoja, mutta ennakkoon asiaa ei varsinaisesti voida edes päättää. 

Tapoja järjestää palvelut toimivasti voi olla monia. Kylillä, somessa ja joissain kannanotoissa asia nähdään hyvin mustavalkoisena, eli niin, että Klamilan koulun ja päiväkodin lakkautus olisi ainut mahdollisuus ja sille ainut korvaava toteutustapa olisi kaikkien lasten kuljetus Virojoen kouluun ja päiväkotiin. Tämä ei ole totuus. Edes tässä vaiheessa ennen varsinaisia muutosneuvotteluita viranhaltijoiden esityksienkin perusteella se ei ole pyrkimys eikä ainut käsiteltävä vaihtoehto. 

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, kuten ymmärtääkseni myös tällä hetkellä asiaa työkseen miettivä viranhaltijakoneisto, että Klamilan seudun länteen työhön menevien perheiden osalta ei tule kyseeseen lasten kuljetus Virojoen päiväkotiin. Se olisi kaikin tavoin kestämätöntä. Sen tiedostaa jokainen aivoilla varustettu ihminen. Niinpä sellaisen kauhukuvan maalailu kenen tahansa toimesta on turhaa ellei suorastaan haitallista kärjistämistä. Tietenkin on hyvä pitää ääntä siitä, että tämä ei käy päinsä. Niin aion itsekin tehdä. Minusta on täysin ratkaisevaa, että kaikissa ratkaisuissa ja tutkittavissa vaihtoehdoissa Klamilan alueen varhaiskasvatus toteutuu välittömässä ja kaukaisemmassa tulevaisuudessa niin, että ajomatkat ja päivittäiset hoitoajat eivät sen vuoksi olennaisesti kasva. Sen on oltava pakottava reunaehto ratkaisuille ja muuta ei kannata kenenkään edes kuvitella.

Innovatiivisempia ratkaisumalleja on esitetty monenlaisia ja ne on syytä perata huolella läpi. On mietitty eri kiinteistöjen kuntoa ja remonttitarpeita, sijainteja, kuljetuskustannuksia ja eri toimintojen hajasijoittelua vaikkapa niin, että Klamilaan keskitettäisiin joidenkin ikäryhmien palvelut, Virojoelle joidenkin ja jopa Miehikkälän yhteistyömahdollisuuksista on puhuttu. Kaikki tällaiset ratkaisut on hyvä käydä läpi ja miettiä niiden toteuttamiseklpoisuus. Se ei kuitenkaan välttämättä muuta vääjäämätöntä perusasetelmaa siitä, että lapset vähenevät, ryhmien määrää on vähennettävä, kiinteistöjä harvennettava ja henkilökuntaa vähennettävä, jotta talous tasapainottuu ja palvelut vastaavat tarvitsijoiden määrää sekä ovat edelleen laadukkaita. Säästötalkoita ei voi tehdä ilman, että joku siitä aina tavalla tai toisella kärsii ja joutuu luopumaan jostain. Jotkut menettävät työnsä ja toisilla palvelu siirtyy kävelymatkasta taksi- tai bussimatkan taakse. Kaikki kivet on nyt kuitenkin käännettävä ja tehtävä läpikotaiset ja huolelliset kustannusarviot sekä mietittävä, miten vahinko jäisi mahdollisimman kohtuulliseksi ja tasapuoliseksi. Sitä työtä viranhaltijat tulevat tekemään ja meidän jokaisen on syytä osallistua siihen rakentavaa palautetta antaen, jos haluamme vaikuttaa. Hyvät ideat ja joukkoistettu yhteistyö ovat nyt ehkä suuremmassa arvossa kuin koskaan.  

---

Kirjoittaja on Kotkassa työssä käyvä lapsellinen kunnanvaltuutettu Klamilan alueelta ja omakohtaisesti kokeva kaikki vaikutukset, mitä ikinä ne ovatkaan.

Kymsoten piti olla maakunnallinen sote-palveluiden kuntayhtymä. Siis Carean, Kymenlaakson sairaanhoitopiirin, uudistettu versio. Aiemmin perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut, hoivapalvelut ja muut lain perusteella kuntien vastuulla olevat sote-palvelut oli hoidettu kunnittain tai Kaakon Kaksikon kaltaisilla yhteistyöjärjestelyillä ja lähinnä erikoissairaanhoito oli maakunnallisen, lakisääteisen sairaanhoitopiirin hallussa.

Kansallista sote- ja maakuntauudistusta ennakoiden Kymenlaaksossa päätettiin luoda uutta sote-mallia vastaava kuntayhtymä Carean pohjalta, hieman samaan tapaan kuin esim. Etelä-Karjalan Eksote on. Careassa kuntien keskinäinen äänivalta oli määrätty perussopimuksessa noudattamaan kunnittaisia väestömääriä. Eli sama määrä kuntalaisia tuotti jokaiselle jäsenkunnalle suhteessa saman verran määräysvaltaa Careassa. Kymsoten perussopimus pohjautui neuvotteluvaiheessa Carean perussopimukseen ja lähtökohtana oli samanlainen äänivaltajakauma, jonka muuttamisesta ei tiettävästi missään vaiheessa keskusteltu.

Jokin meni kuitenkin pieleen. Kymsoten voimassaolevan perussopimuksen (hyväksytty kunnissa alkuvuodesta 2018) mukaan Kouvolalla onkin yksiselitteinen määräysvalta Kymsotessa. Maakunnan viisi muuta kuntaa; Kotka, Hamina, Pyhtää, Virolahti ja Miehikkälä ovat käytännössä äänivallattomia matkustajia tässä sotelaivassa. Kapteenina toimii Kouvola. Aiemmin kirjoitin Kymsoten perussopimuksesta, johon on jossain vaiheessa lipsahtanut yhden sanan tekstivirhe, mihin ei oltu kiinnitetty huomiota, ennenkuin Kymsoten käynnistyttyä siitä äityi riita äänivallan jakautumisesta.

Yhden sanan vaihtuminen tuotti tilanteen, jossa äänivalta on täysin epäsuhtaisesti jakautunut. Virheellinen sopimus hyväksyttiin kaikissa kunnissa alkuvuonna 2018. Laastaripaikkana Kymsoten hallituksen ja valtuuston värikkään neuvonpidon seurauksena perussopimukseen ehdotettiin pieniä muutoksia, kuten suurimman kunnan äänivaltaa rajoittava leikkurilauseke, keväällä 2019. Tosiasiassa se ei kuitenkaan muuta yhtään mitään. Edelleen Kouvolalla on yksiselitteinen määräysvalta äänienemmistön muodossa. Muutettu perussopimus on hyväksytty muualla, paitsi Virolahden kunnassa, jossa äänivallan epäsuhta-asia nostettiin kunnanvaltuustotasolla tietääkseni ensimmäistä kertaa esiin koko Kymsoten perustamisen historian aikana, kaikki kunnat huomioiden.

Kuvassa 1 on esitetty graafisesti virheellisen sanamuodon vaikutus kuntien äänivaltasuhteisiin. Alkuperäisen Kymsoten perussopimuksen mukaan vasemmanpuoleisessa tolpassa on äänijakauma kuntien kesken, joka osoittaa, kuinka Kouvolalla on noin 2/3 yhtymävaltuuston äänistä, vaikka sen väestö edustaa maakunnasta niukasti vajaata puolta. Oikeanpuoleinen tolppa esittää äänten jakautumista kevään 2019 muutosesityksen myötä, kun Kouvolan ääniä leikataan vastaamaan puolta koko maakunnan rajoittamattomasta äänimäärästä. Sen seurauksena Kouvolalla on edelleen 58,7% kaikista äänistä, eli ehdoton enemmistö.

Vertailun vuoksi kuva 2 esittää vanhan Carean mallin mukaisen äänivaltasuhteiden jakautumisen, jossa jokaisen kunnan äänimäärä vastasi samassa suhteessa kunnan asukaslukua, käyttäen nyt tuoreimpia vuodenvaihteen asukaslukumääriä. Kuva osoittaa, että Kouvolan osuus jäisi niukasti alle 50%:n, kuten se oli myös Careassa. Jokainen kunta saa tässä väestöään samassa suhteessa edustavan äänimäärän yhtymävaltuustossa. Tämä on se malli, jota oli tarkoitus tavoitella, mutta joka yhtä sanaa muiden huomaamatta vaihtamalla muuttui kuvan 1 kaltaiseksi, jossa Kouvolalla on jopa nelinkertaisesti enemmän ääniä yhtymävaltuustossa kunnan alkavaa tuhatta asukasta kohden, kuin joillain toisilla kunnilla.

Miten tähän päädyttiin ja miten asiaa on eri vaiheissa tuotu esiin? Virallisesti äänivaltasuhde ja eripura siitä ilmaantui vasta Kymsoten aloitettua toimintansa alkuvuonna 2019. Virhe tai epäselvyys on kuitenkin ollut mukana sopimustekstissä jo noin vuoden sitä ennen. On mielenkiintoista tutkia, mitä asiasta on julkisuudessa lausuttu, koska se valottaa hieman asioiden etenemistä ja eri tahojen tarkoitusperiä.

Vuosi sitten, 27.3.2018, Kymen Sanomat uutisoi aiheesta seuraavasti:

Kouvola tavoittelee edelleen perussopimuksen muuttamista.

Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Helminen (sd.) on esittänyt sote-kuntayhtymän päätösvallan jakamista etelän ja pohjoisen välillä Kymenlaaksossa tasan 50-50, eikä etelän hyväksi 51-49 niinkuin sopimuksessa on.

— Vaadimme päätösvaltaa 50-50 ja puheenjohtajan paikkaa, toteaa Harri Helminen (Kousa 27.3.)

Vuosi sitten Kouvola oli siis tympääntynyt siihen, että sillä ei ollut puolikasta äänivallasta. Se on poliittinen tavoite ja sinänsä ymmärrettävä, niin lähellä väestöpohjaperustaisesti maakunnan puolikasta Kouvola on.

Kymmenen (10) kuukautta myöhemmin, 1.2.2019, sävy onkin yllättäen muuttunut, kuten Kouvolan Sanomien uutinen osoittaa:

Hallituksen äänestys perussopimuksen muutoksesta meni odotetusti: etelän edustajat olivat muutoksen kannalla, pohjoisen eli Kouvolan edustajat olisivat halunneet hyväksytyn perussopimuksen pysyvän voimassa.

…

Kymsoten perussopimuksen 7. pykälässä todetaan, että kullakin yhtymävaltuustojäsenellä on yksi ääni jokaista tuhatta asukasta kohti. Tämän mukaan esimerkiksi Kouvolan jokaisella kymmenellä yhtymävaltuustojäsenellä olisi 85 ääntä, eli kaupungilla olisi yhteensä 850 ääntä.

…

Äänileikkurisäännöksen perusteella yhdelläkään jäsenkunnalla ei kuitenkaan voi valtuustossa olla yli puolta kaikkien kuntien yhteenlasketusta rajoittamattomasta äänimäärästä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kouvolalla olisi puolet äänistä. Kiistatilanteissa valtuuston puheenjohtajan kotipaikka ratkaisisi asian. Tällä hetkellä yhtymävaltuuston puheenjohtaja on kouvolalainen Jukka Nyberg (sd.).

Mitä tässä välissä tapahtui? Ensin Kouvola tavoitteli aiempaan Carean perussopimukseen nähden äänivaltansa korottamista niukasti vajaasta puolesta tasan puoleen, mutta 10kk myöhemmin sillä olikin perussopimuksessa liki 2/3 enemmistö, jonka leikkaamista puoleen se vastusti. Erittäin erikoinen kehityskulku. Kouvola oli päivänselvästi saanut läpi paitsi havittelemansa äänivaltaosuuden, myös rutkasti ylimääräistä. Selitys äänivaltasuhteen muutokselle on välissä tapahtunut virhe yhden sanan vaihtuessa toiseksi, joka moninkertaisti kunnan suhteellisen äänivallan yhtymävaltuustojäsenten lukumäärän verran. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin.

Erityisen tärkeä huomio on em. uutisen sitaatin asiavirhe äänivallasta, jonka korostin alleviivauksella ja värillä. Uuden mallin(kaan) mukaan Kouvolan äänivalta ei olisi puolta yhtymävaltuuston äänistä, vaan selvästi enemmän, eli 58,7%, kuten Kuva 1 havainnollistaa. Tämä asiavirhe on mennyt läpi virallisina lausuntoina, tiedotusvälineissä ja näemmä myös kunnallisessa päätöksenteossa, kaikkialla. Paitsi Virolahdella valtuuston kokouksessa 18.3.2019. Ehkä siitä ollaan oltu jossain tietoisia, mutta silmiini ei ole julkista keskustelua aiheesta osunut.

Tämä on tapahtumien kulku, eikä se muuksi muutu. Kiinnostavaa on kuitenkin miettiä sen seurauksia, sekä mahdollisuuksia korjata ilmeinen virhe, joka kuin varkain teki Kymsotesta Kouvolan yksinvaltiuden reviirin.

Kuntalain 6 § ja sen viittaama kirjanpitolain 1 luvun 5 § nimittäin tietävät kertoa asiasta seuraavaa:

Yhteisö, jossa kunnalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta, on kunnan tytäryhteisö. Kunta tytäryhteisöineen muodostaa kuntakonsernin

Kun Kouvolan äänivalta Kymsotessa ylittää 50%, leikkurilla tahi ilman, se tekee Kymsotesta osan Kouvolan kaupungin kuntakonsernia. Sen lisäksi, että määräysvalta tarkoittaa muiden jäsenkuntien täyttä osattomuutta päätöksentekoon, tämä tekee myös juridisesti ja taloudellisesti asiasta erilaisen.

Menemättä syvemmälle seurauksiin, konsernijäsenyys voisi vaikuttaa esimerkiksi kunnan talouskirjanpidossa siihen, kuinka varoja arvostetaan tai tulosta jyvitetään eri kuntien kontolle. Vastaavasti vähemmistöosakkaat jäävät pasiivisen osakkeenomistajan asemaan, joilla on intressinä lähinnä yhtymään sidottu pääoma ja siihen sidottu tuotto tai kulut, kuten erilaiset kiinteistöt, joita sote-palveluihin liittyy paljon.

Kauhuskenaariona on sellainen, että Kouvola voi käyttää koko Kymsotea kaikilta osin oman kuntataloutensa paikkailuun ja määrätä mielivaltaisesti palveluverkon toimintojen sijoittelun lisäksi myös palvelumaksut sekä määrätä sen, paljonko syntyvistä kustannuksista jäsenkunnat joutuvat yhteiseen pottiin maksamaan. Äärimmillään Kouvola voisi äänivaltansa ja kirjanpidollisen tulkinnan vuoksi maksattaa muiden kuntien budjetista ja niiden sote-palveluiden käyttäjjien lompakosta oman kuntataloutensa vajeen. Tietysti tällainen on teoreettista, eikä perustu kuntatalouden oppineeseen tulkintaan, vaan amatöörin hahmotelmiin, mutta jos ilman varsinaisia asiaperusteita moiseen järjestelyyn ei ole yleisesti ymmärrettävää syytä, miksi muiden kuntien tulisi moista riskiä hyväksyä? Muistutan, että nyt on kyse erityisesti äänivaltasuhteista siltä osin, että voiko yksi kunta (Kouvola) saada määräysvallan yksin, ja nivouttaa koko maakunnallisen sotepalveluorganisaation oman kuntataloutensa tytäryhteisöksi.

26.3.2019,
Anton Yrjönen

Jatkan parin päivän takaisesta sote-aiheesta sen saaman mielenkiinnon vuoksi. Viime aikoina on puhuttu haamuhoitajista osana vanhustenhoidon ongelmavyyhtejä. Kymsotella onkin ongelmaan luova ratkaisu. Se on kehittänyt haamuhoitajille ikioman asiakaskunnan kuntien kirjoille lisättävistä haamuhoidettavista. Eikä tämä ole vähäpätöinen joukkio. Kouvolan suuressa liittokaupungissa asustelee melko tarkkaan neljännesmiljoona haamuhoidettavaa. Yhdessä elollisten kanssa nämä muodostavat Kouvolasta Suomen toiseksi suurimman kaupungin, heti Helsingin jälkeen.

Mistäkö on kyse? Siitä, että Kymsotessa suuremmat kunnat jostain selittämättömästä syystä saavat sotekuntayhtymän äänivallasta suhteessa suuremman osan kuin väkiluvun perusteella suorassa suhteessa kuuluisi. Koska asialle ei ole ainuttakaan selitystä, paitsi yhden sanan tekstivirhe sopimustekstissä, joka vahingossa päätyi viralliseen ja lopulliseen versioon, mutta jota ei myönnetä, niin nyt sitten laaditaan sellainen. Vietin tänään muutaman tunnin Excel:in taulukoiden ääressä laskeakseni tarkkaan todellisilla luvuilla kyseessä olevat äänivaltasuhteet ja anlysoidakseni niitä. Aiempi analyysi kun oli hutaistu puolessa tunnissa ryhmäkokouksen ja kunnanvaltuuston kokouksen välissä kynän ja ruutupaperin avulla epäluotettavin numeroarvoin.

Suhteettoman suuri suhteellinen valta

Kymsoten mallissa Kouvolan väkilukuun suhteutettu äänivalta on maakunnan pieniin kuntiin Miehikkälään, Virolahteen ja Pyhtääseen verrattuna noin nelin-viisinkertainen, hieman laskutavasta riippuen. Jos siis elävät sielut lasketaan. Ei, kyse ei ole vain siitä, että Kouvolahan on suurempi. Se on oikeiden ihmisten perusteella noin 26-kertaisesti Virolahtea suurempi kunta, oikein kaupunki. Sille siis naiivisti ajatellen kuuluisi yhteisessä kuntayhtymässä noin 26-kertainen äänivalta pienempään, mutta muutoin tasavertaiseen kumppanikuntaan nähden. Naiivius on kai vanhanaikaista. Kouvola on paaluttanut itselleen tymäkän 164-kertaisen äänivallan Virolahteen verrattuna. Joka tapauksessa, Kouvola on Kymsoten äänivaltaa tarkasteltaessa 4-6 kertaa todellista kokoaan suurempi. Väestörekisteristä puuttuvien n. 250 000 kouvolalaisen väestöpohjan on oltava ilmiselvästi haamuja. Vain sillä selitetään tämä ero, joka ei siis ollut virhe, jonka voisi korjata.

Aiemmassa postauksessani esitin olennaiset perussopimuksen pykälät joiden perusteella äänimäärät yhtymävaltuustossa määritellään. Kyseisten sääntöjen lisäksi on rajoituslause, jonka mukaan suurimmalla kunnalla voi yksin olla enintään puolet yhtymävaltuuston yhteenlasketusta äänimäärästä. Se rajaa Kouvolan äänimäärän saamieni tietojen mukaan tänä päivänä 656,5:een ääneen. Muistutuksena ja vertailuksi, Miehikkälällä on neljä ääntä ja Virolahdella huikeat kahdeksan. Kouvolalla vain 656,5 (kuusisataaviisikymmentäkuusi ja puoli), koska sen ääniä on perin ankarasti leikattu. Kaikkien kuntien yhteenlasketut äänet näkyvät kuvassa 1.

Kuvassa 2 on esitetty sinisellä viivalla funktio, jonka mukaan perussopimuksessa äänimäärä kunnan asukasluvusta riippuen muodostuu. Havainnollistuksen vuoksi kuvaan on piirretty myöskin punaisella viivalla suora suhde, eli riippuvuus, jota tulisi käyttää mikäli kaikkien kuntien asukkaat ja heidän vaikutusvaltansa olisivat yhtä arvokkaat ja suuret, samanarvoiset. Sopimuksen mukainen sininen käyrä nousee alussa hyvin loivasti ja on erikoisesti pykältynyt. Punainen viiva on nyt asetettu siihen tasoon, jossa Kouvolan käyrän mukainen äänivaltasuhde olisi ilman leikkuria, eli se on helppo verrokki havainnollistamistarkoituksessa. Vaakaviiva oikealla kuvaa äänileikkuria, joka tänä päivänä osuu Kouvolaan vähentäen sen äänimäärä noin 170 äänellä. Huomaamme, että sininen portaikko ei varsinkaan alapäässä ole lähelläkään punaista ohjausviivaa, vaan vähentää kuntien äänivallasta jopa suurimman osan, jos verrataan yläpään tilanteeseen, jossa suhteellinen ero on merkittävästi pienempi.

Kuvassa 3 on taulukkona kuntien väkiluvut Wikipedian tietojen mukaan, joita olen käyttänyt osassa laskelmia. Jokainen voi halutessaan sovitella näitä lukemia X-akseleille kuvaajissa ja tutkailla lopputulosta.

Aiemmin kuvassa 2 sinisen viivan eli kuntakohtaisen äänimäärän käyrässä näkyvät hyppäykset ovat seurausta siitä, että kunnan koon kasvaessa sen edustajien kappalemäärä yhtymävaltuustossa kasvaa. Koska jokaiselle jäsenelle yksilönä määrätään henkilökohtainen äänimäärä suorassa suhteessa kunnan asukaslukuun, se aiheuttaa sen, että kunnan suhteellinen äänivalta monistuu tismalleen sen edustajien määrän mukaisesti. Kuva 4 havainnollistaa tätä visuaalisesti. Erityinen sivuhuomio siitä, että Kotka on lähellä tipahtaa taaksepäin portaikon suurimman pudotuksen, mikäli se menettää n. 3000 asukasta eli luokkaa 5% väestöstään.

Suuri virhe vai haamujengi?

Kuvan 4 askelmat ovat nyt varsinainen mysteerin ydin. Miksi kaupungit saavat enemmän suhteellista äänivaltaa kuin niiden elävä väestö oikeuttaisi? Lasketaanko mukaan haamut eli kautta aikain kuolleet? Vai onko nyt vaan jossain sattunut massiivinen moka, jota nyt vaan syypää ei millään kehtaa tunnustaa? Oli miten oli, seuraukset kiinnostavat enemmän. Varsinkin korjaaminen.

Edellä on tutkailtu perussopimuksen luonnetta äänivaltasuhteiden muodostumiselle. Katsotaan lopuksi todellista perussopimuksen ja tämän päivän tietojen mukaista äänivaltasuhdetta Kymsotessa. Kyseessä on siis kuuden itsenäisen ja sinänsä yhdenvertaisen kunnan yhteinen yhtymä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi. Lähtökohtaisesti olettaisi kuntien olevan tasa-arvoisessa asemassa. Kuva 5 kertoo toista. Todellisille väkiluvuille perustuen ja maksimileikkuria käyttäen nähdään, miten eri kunnat ja asukkaansa, veronmaksajansa, sote-palveluiden käyttäjänsä ja äänioikeutettunsa on arvotettu. Kouvolalainen äänestäjä saa kaupunginvaltuuston valitsemien yhtymävaltuutettujen äänimäärän myötä noin nelinkertaisen vaikutusvallan verrattuna pikkukuntiin. Kotka ei jää kauaksi taakse, kiitos maksimileikkurin. Haminalle on suotu armonpalana tuplat pieniin kuntiin verrattuna, mutta osoitettu sille selvästi oma paikkansa nokkimisjärjestyksessä.

Mitä tämä kaikki konkreettisesti tarkoittaa?

Ainakin sitä, että isot vie ja muut vikisee. Ei, ei, ei, se ei johdu siitä, että ne nyt vaan ovat isompia. Se kun ei näköjään heille riitä. Pitää olla vielä isompia. Vaikutusvaltaa paisuttamaan on kehitetty jopa neljännesmiljoona olematonta äänestäjää ja haamuhoidettavaa. Helsingin ja Espoon kokoluokassa kun kuulemma menee sotehommissa oikein kivasti!

Itse ounastelen, että asialla voi olla paljon laajempia ja perustavanlaatuisempiakin merkityksiä. Eri kuntien väestön, äänestäjien ja veronmaksajien asettaminen näin räikeän eriarvoiseen asemaan todellisen vaikutusvallan suhteen ylimmässä sotepäätöksenteossa voi olla jopa lain vastaista. Joka tapauksessa se on erittäin arveluttava periaate yhteistyön ja yhteisymmärryksen pohjaksi. Luottamusta toisiin voi olla pienempien hyvin vaikea rakentaa moisen arvostuksen polkemisen jälkeen. Tämä voi suorastaan romuttaa koko sotekuntayhtymän, eikä välttämättä monikaan jää itkemään perään, mikäli vääristymää demokratian ja yhdenvertaisuuden osalta ei saada poistettua.

Hätäisempi voisi kutsua tätä suureksi puhallukseksi, jossa suuret kaupungit laittomasti osittain kaappaavat pikkukuntien demokraattisen vallan määrätä itseään koskevien sotepalveluiden toteuttamista itse verottamillaan euroilla. Ehkä, toivon totisesti, ehkä tälle kaikelle löytyy järjellinen selitys ja hyväksyttävä perustelu. Niin kauan kuin kukaan ei osaa selittää, asioita on tulkittava sellaisina miltä ne näyttävät. Tässä tapauksessa pahalta näyttää. Haamuja on liikaa, ei me niille pärjätä.

21.3.2019

Anton Yrjönen

 

Huom: Artikkelia muokattu 21.3.2019 n. klo 12.40 joidenkin numeroiden ja suhdelukujen osalta, kun tarkemmat laskelmat korvasivat aiemmat summanmutikassa arvioidut.

Virolahden kunnanvaltuustossa oli maanantaina 18.3.2019 esillä Kymsoten (Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carea) perussopimuksen muuttaminen. Muutos koski ääni- ja päätösvaltaan liittyviä seikkoja, joista aiemmin sovitun ja päätetyn perussopimuksen kiistanaiheiksi ja ongelmiksi nousseista äänivaltakysymyksistä oli tarkoitus saavuttaa kompromissi.

Esitin asiakohdassa Keskustan ryhmäpuheenvuoron, jossa nostin esiin kaksi keskeistä seikkaa, joiden valossa Kymsoten perussopimus ei ole kestävä ja oikeudenmukainen, eikä sitä tulisi uuden tiedon valossa sellaisenaan hyväksyä ja saattaa voimaan. Keskustelun ja vastaehdotusten jälkeen valtuusto päätti yksimielisesti jättää perussopimuksen muutosten hyväksymisen pöydälle jatkoselvityksiä varten.

Ongelma 1 on valtakunnallisen sote- ja maakuntauudistuksen kaatuminen, mikä tekee väliaikaiseksi aiotusta Kymsotesta toistaiseksi voimassaolevan ja mahdollisesti pysyvän ratkaisun. Sen oleellinen alkusyy on lakannut olemasta ja siksi sen jatkoa ja olemassaoloa olisi hyvä nyt tarkastella kriittisesti.

Ongelma 2 on suurin, ja se voi kaataa koko Kymsoten tai ainakin tuottaa huomattavaa alueellista epätasa-arvoa ja merkittävän riskin pienten kuntien kärsimiselle kiihdytetyn keskittämisen ja päätösvallan karkaamisen muodossa, ilman kuntataloudelle koituvia hyötyjä. Keskityn nyt pääasiassa tähän ongelmaan.

Kirjoitan tässä oman näkemykseni ongelmakohtineen ja perusteluineen julki, koska asia on sekä Virolahdelle että laajemmin koko maakunnalle erittäin tärkeä nimenomaan keskeisten ja tärkeiden sote-palveluiden turvaamisen ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta, myös demokratian perustan toteutumisen suhteen. Teksti ei ole sanatarkka toiste ryhmäpuheenvuorostani, eikä sinällään edusta Keskustan valtuustoryhmän tai Virolahden kunnanvaltuuston kantaa, mutta oleellisissa seikoissa oman tulkintani mukaan asiasta oltiin vahvasti samansuuntaista mieltä. Korostan, että tämä on silti henkilökohtainen kannanottoni aiheeseen.

Taustaa

Kunnanvaltuuston kannalta kyse oli siitä, että aiemmin (valtuusto 23.4.2018) yksimielisesti hyväksytty perussopimus osoittautui päätöksen jälkeen, Kymsoten aloitettua toimintansa, riidanalaiseksi jäsenkuntien päätösvaltaa, tarkemmin sanoen yhtymävaltuuston jäsenten äänimääriä, koskevan pykälän osalta. Saamieni tietojen mukaan alkuperäiseen perussopimukseen oli pujahtanut muotovirhe, joka muutti merkittävästi kuntien keskinäisiä äänivaltasuhteita vastoin neuvotteluissa vallinnutta käsitystä ja taustalla olevaa aiempaa Carean perussopimuksen mallia koskevaa lähtökohtaa. Aiempi malli oli jäsenkuntien väkiluvun mukaisesti tasavertainen, taaten kaikille kunnille suhteessa väkilukuun samanarvoisen suhteellisen äänivallan yhtymävaltuustossa. Uuden sopimustekstin muotoilussa yksi sanamuoto muutti äänivallan matemaattista tulkintaa niin, että suuremmat kunnat saavat suhteessa suuremman äänivallan per capita eli nuppia kohti.

Perussopimuksen ongelmalliset pykälät:

---

6 § Yhtymävaltuuston jäsenien valinta

Jokaisen jäsenkunnan valtuusto valitsee kuntaa edustavat jäsenet
yhtymävaltuustoon seuraavasti:

Kunnan asukasluku    Jäsenten määrä
2000 tai vähemmän    1
2001 - 8000          2
8001 - 25000         3
25001 - 50000        4
50001 - 70000        7
70001 - 100000       10
100001 tai enemmän   12

---

7 § Yhtymävaltuustojäsenien äänivalta

Kullakin yhtymävaltuustojäsenellä on yksi ääni jokaista alkavaa
tuhatta asukasta kohti.
Kunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä jakautuu tasan
heistä saapuvilla olevien kesken.
...jatko leikattu pois...

---

 

Kymsoten perussopimuksen vääristynyt ja keskittävä vallan jakautuminen

Edellä olevissa otteissa perussopimuksesta on korostettu värillä, kursivoinnilla ja alleviivauksella yksi pykälän 7 sana, joka tuottaa varsinaisen ongelman. Huomataan, että kahdessa eri pykälässä molemmissa on painotettu äänivaltaa suhteessa väkilukuun. Suhteellinen edustus valtuustossa muodostuu pykälän 6 mukaisella valtuustojäsenten määrällä. Kuitenkin, jokaiselle yksittäiselle jäsenelle myönnetään pykälässä 7 niinikään kunnan väkiluvun mukaan painotettu henkilökohtainen äänimäärä. Nämä kaksi päällekkäistä lineaarista eli suhteellista vallanjakopykälää muodostavat yhtä aikaa sovellettuna karkeasti ottaen eksponentiaalisen käyrän, joka on muotoa y = ax^2 matemaattisesti kuvattuna, eli siis toisen asteen yhtälön suhteessa väkimäärään x. Se tarkoittaa suoraan sanottuna sitä, että mitä suurempi kunta, sen enemmän on kunnan yksittäisen asukkaan tuottama äänivalta yhtymävaltuustossa. Esimerkillä havainnollistettuna se tarkoittaa, että jokainen Kouvolan asukas tuottaa sote-kuntayhtymän ylimmässä päätöksentekoelimessä noin 4-kertaisesti suuremman äänivallan kuin Virolahden asukas.

Edellä mainittu lopputulos on räikeä rikkomus demokratian perusteita kohtaan ja mahdollisesti jopa perustuslaillinen ongelma, kun jokaisella Suomen kansalaisella ja kuntayhtymän eri kuntien asukkaalla (välillisesti kunnanvaltuustojen kautta) ei ole yhtäläistä äänioikeutta ja siis vaikutusvaltaa itseään koskeviin sote-päätöksiin. Kouvolalainen on monta kertaa arvokkaampi ihminen kuin Virolahden tai Miehikkälän asukas. Jokainen voi miettiä, mihin tällainen hyvin nopeasti johtaa.

Valtakunnallinen sote kaatui lopulta perustuslaillisiin ongelmiin ja on hyvin mahdollista, että meillä täällä maakunnassa tapahtuu nyt tismalleen sama. Joka tapauksessa on tärkeää, että kaikki maakunnan asukkaat, varsinkin pienten kuntien, ymmärtävät, millainen huiputus ja vallankaappaus nyt on kyseessä. Moninkertaisella äänivallallaan kouvolalaiset saavat suhteettoman suuren määräysvallan syrjäisten pienkuntien sotepalveluihin; niiden sijaintiin, tuottamistapaan, rahoitukseen, ihan kaikkeen. Myös verovaroihin, joita kaikki asukkaat samojen periaatteiden mukaan kaikkialla maksavat yhteiseen sotepottiin.

Ongelmien syy on yllä korostettu sana ”yhtymävaltuustojäsen”. Yhteisen lähtökohtaisen idean ja aiemman perussopimuksen pohjalta sen tilalla tulisi olla sana ”jäsenkunta”. Virhe on pujahtanut tuntemattomasta syystä sopimustekstiin muokkausvaiheessa ja jäänyt huomaamatta sitä eri kunnissa hyväksyttäessä. Saamieni tietojen mukaan muut kunnat Kouvolaa lukuunottamatta ovat riitauttaneet tämän muotoilun vaatien alkuperäistä yhteisen tahtotilan mukaista ja aiemman mallin mukaista muotoilua, joka takaisi kuntalaisten yhdenvertaisuuden äänivallan muodossa. Kouvola kuulemma ei tätä hyväksy. Suurimpana kuntana se voi samaisten pykälien nojalla tietenkin torpata ihan mitä tahansa. Niinpä nyt kompromissiehdotuksena oli tiettyjä muita rajoituksia äänivaltaan tietyissä erikseen määrätyissä päätösasioissa. Se ei kuitenkaan poista perusongelmaa, joka on se, että demokratia ja yhdenvertaisuus kansalaisten kesken eivät toteudu.

Soteasiat ovat kenties kaikkein tärkeimpiä ja perustavanlaatuisimpia kuntien vastuulla olevia palveluita, myös eniten maksavia. Kymsoten perussopimusmalli on suora ja räikeä verorahojen ja päätösvallan anastus pieniltä suurille. Pienet kunnat ovat joka tapauksessa suhteessa pieniä ja väkisinkin alttiit keskittymisen tuomille haitoille ja päätöksenteon karkaamiselle toisaalle, mutta minun oikeustajuuni ei mahdu se, että tätä halutaan korostaa virheen ja sopimusteknisen kikkailun nojalla niin, että suurten valtaa suhteettomasti kasvatetaan ilman ainuttakaan asiaperustetta.

Oma kantani on, että tällaista sopimusta ei tule missään olosuhteissa hyväksyä, eikä se varmasti edes päde mikäli asia oikeudessa riitautetaan. Sen vuoksi olen erittäin tyytyväinen, että Virolahden kunnanvaltuusto yksimielisesti päätti jättää asian pöydälle jatkoselvityksiä varten. Asian ongelmallisuus on vietävä uudelleen neuvottelupöytiin ja nyt, kansallisen sote- ja maakuntauudistuksen kaaduttua, harkittava myös väliaikaiseksi aiotun Kymsoten purkamista tai siitä irtautumista ja etsittävä oikeudenmukaisempia ja demokraattisempia ratkaisuvaihtoehtoja, jos räikeää vallanjakovirhettä ei saada korjattua.

Kun tänään valtuusto asiasta päätti, niin sillä oli tiedossa virheellisen sanamuodon tuottama vääristymä, jota ei aiemman päätöksen yhteydessä oltu tunnistettu. Sen vuoksi ei voida vedota jo voimassaolevaa päätökseen ja sopimukseen, sillä uskoakseni Suomen lain mukaan selkeä virhe ei voi olla juridisesti sitova, olipa päätöksiä ja allekirjoituksia virheelliseen paperiin tehty kuinka paljon tahansa. Näkemykseni on, että Kymsotella ei ole ainakaan Virolahden osalta nyt vielä toistaiseksi sitovasti voimassaolevaa perussopimusta. Toivon, että muutkin kunnat pohtivat asiaa huolella samalta kannalta ja toivon, että tätä katastrofaalista vallanriistoa ei panna täytäntöön.

Virolahdella 18.3.2019
Anton Yrjönen

Heip!

Avasin blogin reilu vuosi sitten kuntavaalien vuoksi, kirjoitellakseni vaaleihin liittyvistä asioista laajemmin, kuin vaalikoneissa yms. oli mahdollista. Vaalitulos oli mahtava, kiitos siitä äänestäjille ja tsempanneille. Nyt on ensimmäinen vuosi kuntapolitiikkaa valtuustossa ja sivistyslautakunnassa takana. Tässä vaiheessa voi sanoa päässeensä perusasioista jyvälle, vaikka paljon varmasti riittää vielä opittavaa ja jatkuvastihan tiedot ja taidot kuntien toiminnasta ja poliittisesta päätöksenteosta laajenevat, kun on mukana tekemässä ja näkemässä.

Ajattelin siis aktivoida blogini uudessa roolissa. Kuntavaalikampanjoinnin jo mentyä blogi on silti yhä olemassa, joten jatkossa kirjoittelen jaksaessani ja ehtiessäni tänne yleisiä poliittisia ja muita asioita. Koetan keskittyä ainakin itseäni kiinnostaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin niin Virolahden kunnan kuin myös koko Suomen ja ehkä EU:n ja maailmankin osalta. Keskittyminen on kuitenkin henkilökohtaisesti minulle häilyvä käsite, kun enemmän tai vähemmän kaikki maan ja taivaan välillä tuntuu kiinnostavan.