Olen puhunut tässä sekä aikaisemmissa vaalikampanjoissani päätöksenteon laadusta. Olen painottanut faktoihin perustuvaa rationaalista päätöksentekoa jopa yhtenä vaalilupauksenani useamman kerran. Totta kai usein on myös tunnepohjaisista asioista kyse ja monesti päättäjät edustavat jotain tiettyä ihmisryhmää tai aluetta muita enemmän ja pyrkivät ajamaan juuri sen etuja, jolloin pelkkä järkeileminen ei automaattisesti kerro oikeaa päätöstä. Siitä huolimatta tai oikeastaan jopa sen vuoksi päätöksenteon tulisi kaikissa vaiheissa olla avointa, perusteltua ja tosiseikkoihin nojaavaa. Päättäjän ja kuntalaisen tulee olla selvillä, milloin päätöksen taustalla vaikuttaa harkinta ja milloin esimerkiksi etuajattelu tai dogmaattinen näkemys.

Asiasta puhuessani en tarkoita ainoastaan omaa tapaani tehdä päätöksiä ja osallistua poliittiseen päätöksentekoon, vaan pyrin myös ajamaan rationaalista ja faktapohjaista päätöksentekoa laajemmin eri toimielimissä sekä kunnan virkakoneistossa, kuin myös yhtä lailla hyvinvointialueenkin, jos minut sinne valitaan. Erityisesti viime viikkojen tapahtumien vuoksi olen miettinyt päätöksenteon kunnollisuutta hyvin paljon, sisältäen ihan kaikki poliittiset ja viranhaltijoiden osallisuusvaiheet.

Hyvän päätöksenteon merkkejä:

• Määritellään tavoite vaikutuksina
• Kartoitetaan reunaehdot
• Kerätään kaikki faktat
• Laaditaan mahdollisimman laaja ja kattava joukko vaihtoehtoisia ratkaisumalleja
• Analysoidaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot reunaehtojen puitteissa sen suhteen, kuinka tavoitevaikutukset saavutetaan
• Valitaan vaihtoehdoista paras tai parhaat lopulliseen valintaan ja päätökseen, realistiset mahdollisuudet, vaikutukset ja riskit huomioiden.
• Lopulta tavoitteet toteuttavista kenties useista eri vaihtoehdoista voi näin ollen valita myös arvojen pohjalta tai etuajattelun pohjalta päätettäessä. Esimerkiksi; painotetaanko kunnan talouskurin maksimointia vai palvelujen saatavuutta ja hintaa käyttäjille, tai toivotaanko joka tapauksessa saatavan ambulanssitallin sijaitsevan omalla kylällä naapurikylän sijaan.

Huonon päätöksenteon merkkejä:

• Määritellään tavoite valmiina ratkaisuna, jos edes määritellään
• Huomioidaan korkeintaan osa faktoista ja reunaehdoista
• Valitaan ensimmäinen mahdollinen ratkaisu, joka keksitään
• Suodatetaan ideologiselta tai etuajattelun pohjalta mahdollisista ratkaisuista epämieluisat pois ennen niiden arviointia
• Etsitään valittua ratkaisua tukevat perusteet laajalti, mutta samalla sivuutetaan sen vastaiset perusteet.
• Päätetään toteuttaa valittu ratkaisu arvioimatta sen monia mahdollisia heijaste- ja seurannaisvaikutuksia.
• Koska vaihtoehtoja on yksi, ei voida puntaroida eri arvoja ja tavoitevaikutuksia ja kuinka ne toteutuvat (esimerkiksi lapsivaikutukset, tasa-arvokysymykset jne.)

Tietenkin useimmat päätökset kuntapolitiikassa ovat suhteellisen suoraviivaisia ilman monimutkaista valmistelua ja vaihtoehdottelua. Jos tien asfaltti on rikki, se joko uusitaan tai ei, ja rahatilanne on tässä oikeastaan ainut pohdittava seikka. Ei ole yleensä vaihtoehtoja esimerkiksi jättää tietä sikseen ja korvata se uudella kiertotiellä tai lauttayhteydellä. Ehkä tämän vuoksi viranhaltijat ja päättäjät ovatkin tottuneet yksinkertaiseen ja aivoja enemmälti rasittamattomaan jouhevaan prosessiin, jossa viranhaltija kertoo päättäjälle, mikä on ongelma ja kuinka se ratkaistaan, ja poliittinen päätös on lähinnä muodollinen hyväksyntä. Kun kymmenen kymmenestä päätöksestä mene sujuvasti tällä viranhaltijasanelulla poliitikkojen kumileimasimesta läpi ja homma toimii vuodesta toiseen, kaikki turtuvat ja ovat tyytyväisiä. Tästä tulee kunnallinen automaattiohjaus kaistavahteineen ja hätäjarruineen; vaikka nimellisesti kuskin paikalla istuu se, joka määrää, koneisto hoitaa hommansa itsenäisesti ja vaarana on kuskin nukahtaminen.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun tuleekin se yhdestoista?

Silloin systeemi romahtaa. Säästöpäätöksellä ei säästetä, laatuun panostamalla lakkautetaan palvelu, luomalla työntekijän ihanneduuni luodaan kuntalaiselle luotaantyöntävä poismuuttokehote.

Hyää päätöksentekoa ei aina tarvita, mutta silloin kun se puuttuu vaikeassa paikassa, jälki on rumaa. Automaattiohjaus toimii vain kauniilla kelillä. Kun herää rytinään, voi olla liian myöhäistä.

Maanantaina 7.4.2025 kunnanvaltuusto päättää Virolahden varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen (alakoulujen) palveluverkosta. Tämä on suuri päätös, jolla on merkittäviä vaikutuksia kuntatalouteen välittömästi sekä pidemmällä aikavälillä. Sillä on myös huomattava merkitys kunnan palveluiden tarjontaan seurannaisvaikutuksineen, kuten kunnan tai sen eri osien houkuttelevuus asuinpaikkana (veto- ja pitovoima).

---

Loppupäätelmä

Taloudellisten vaikutusten näkökulmasta on järkevintä rakentaa palveluverkko eli toimintojen sijoittelu siitä lähtökohdasta, että Klamilan kiinteistöä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti niin pitkään kuin tarve on, ja kiinteistöjen osalta tavoiteltavat nopeat säästöt haetaan Virojoen alakoulun käytöstäpoiston kautta.

Alla tarkemmat perustelut.

---

Viranhaltijavetoisen valmistelun seurauksena esitys päätökseksi kattaa ainoastaan kaikkien palveluiden keskittämisen Virojoelle. Vaihtoehtoja ei ole huomioitu kuin rajallisesti ja pintapuolisesti. Tämän keskittämisvaihtoehdon vaikutuksetkin on tämän hetken tiedon mukaan puutteellisesti ja epätarkasti arvioitu. Perusteet päätöksenteolle ovat tällä haavaa heikot.

Viittaan tässä tekstissä aiempaan esitykseeni vaihtoehtoisesta ”Pienten talo”-mallista, jossa luovutaan Virojoen alakoulun kiinteistöstä ja tarjotaan jatkossa varhaiskasvatuksen sekä alkuopetuksen (peruskoulun luokat 1-2) palvelut sekä Virojoen että Klamilan päiväkotien tiloissa. Alakoulun luokkien 3-6 opetus järjestetään Klamilan koulun tiloissa.

Palveluverkon supistamisen suurin säästö muodostuu kahdesta pääkomponentista, jotka ovat kertaluokkaa kaikkia muita tekijöitä suurempia:

• Koulujen (luokkien) yhdistämisen henkilöstökulut
  • Keskittäminen Virojoelle: 9 luokanopettajasta -> 6 luokanopettajaan, mahdollisesti muu opetushenkilöstö jossain suhteessa supistaen, tuottaa 330 000 euron vuosisäästöt
  • Pienten talo -mallissa (Klamilaan yhdysluokka 1-2, Virojoelle luokat 1 ja 2) 9 luokanopettajasta 7 luokanopettajaan, muun henkilöstön supistaminen jossain suhteessa, tuottaa esim. 250 000 euron vuosisäästöt.
• Kiinteistöjen vuotuiset käyttökulut
  • Klamilan lakkauttamisessa vuosisäästöt noin 100 000 euroa vuodessa (koska kiinteistö on pidettävä tyhjänäkin lämpinänä myyntikuntoisuuden varmistamiseksi)
  • Virojoen alakoulu lakkautettaessa kiinteistö voidaan jättää suoraan kylmilleen ja ilman muuta ylläpitoa, jolloin saadaan arviolta 200 000 euron vuosisäästöt.

Kolmas pienempi säästökomponentti on kunnan palveluverkkoselvityksen mukainen päiväkotiryhmien keskittäminen Virojoelle, josta saataisiin Klamilan alueen korvaavien palveluiden (palveluseteli Haminaan tai perhepäivähoito) kulujen jälkeen nettosäästöä vain 65-90 tuhatta euroa vuodessa. Todettakoon, että korvaavien palveluiden toteutuminen ei perustu kuin toiveajatteluun; niiden saatavuudesta ei ole varmuutta, kuten ei niiden laajuudesta tai kustannuksestakaan. Vain kunnan oma palvelutuotanto on varmaa ja ennakoitavaa.

Yhteen laskettuna edellisten lukujen perusteella Virojoelle keskittäminen on vuosikulujen osalta ainoastaan 45-70 tuhatta euroa edullisempi ratkaisu verrattuna pienten taloon.

Palveluverkkoselvityksessä oli lisäksi mainittu kohta ”muut keskittämisen säästöt” suuruudeltaan 98 000 eur/v, mutta sen sisältöä ei oltu avattu mitenkään, joten on vaikea arvioida, mistä luku muodostuu, kuinka oikea arvio se on, ja toteutuuko se kokonaan tai osin myös Virojoen alakoulun sulkemisen kautta. Siksi sitä ei tässä voida huomioida.

Erillinen sinänsä huomionarvoinen seikka on koululaisten kuljetuskustannukset. VIrojoelle keskittämisen ja pienten talon mallissa kuljetusoppilaiden määrä kasvaa kummassakin, niin että kuljetusoppilaiden määrä on keskimäärin sama molemmissa. Nykyisiin sopimuksiin ja kustannuksiin perustuen Pienten talo -mallissa kustannukset viiden vuoden aikana kasvaisivat kuljetusmatkojen pituuden erotuksen vuoksi keskimäärin 16 000 eur/v enemmän kuin Virojoelle keskittämisessä. Ero on aluksi suurin ja hupenee ikäpolvien pienetessä olemattomaksi. Lopullinen kuljetuskustannusvaikutus määräytyy kuitenkin uudelleen kilpailutettavien sopimusten perusteella, eikä välttämättä muodosta olennaista eroa.

Jos huomioidaan edellä mainittu laskennallinen kuljetuskustannusten muutos, Virojoelle keskittämisellä voidaan säästää 60-85 tuhatta euroa enemmän vuodessa kuin Pienten talolla suorissa vuosikuluissa.

MUTTA!

Pelkkien vuosikulujen tarkastelu on huomattavan puutteellinen tapa arvioida ratkaisun kokonaisvaikutuksia kuntatalouteen lähivuosina, saati pidemmällä aikavälillä.

Pelkästään kuntatalouden kannalta on huomioitava tasearvojen alaskirjaukset kiinteistöistä luovuttaessa jollain aikavälillä. Erityisen kriittistä tämä on Klamilan koulukiinteistöstä luovuttaessa. Tasearvo on viimeisen saamani tiedon mukaan 2,3 miljoonaa, josta voi seurata alaskirjattavaa jopa koko summa, riippuen siitä, saadaanko kiinteistö myytyä ja mihin hintaan. Jos ei saada myytyä, mahdolliset purkukustannukset voivat olla jopa 400 000 euroa. Pahimmillaan Klamilan koulun sulkeminen tuottaa siis 2,7 miljoonaa huonoa kunnan tulokseen. Se on yhtä paljon kuin noin 40, siis neljänkymmenen, vuoden aikana kertyvä vuosikulujen säästö Virojoelle keskittämisestä.

Vaikka Klamila saataisiin 15 vuoden pitoajan täytyttyä myytyä esim. miljoonalla, mikä on toiveajattelua, siitä jää rasitteeksi miljoona euroa alaskirjattavaa vuosipoistojen sekä lämpimänä pitämisen puolen miljoonan kulujen lisäksi. Nettovaikutus: – 1,5 milj e, joka vastaa lähes 20 vuoden säästöjä Virojoelle keskittämisestä.

Miksi 15 vuoden pitoaika? Klamilan koulu sai valtion tukia, joiden ehtona on vähintään 15 vuoden pitoaika, muutoin uhkaa tukien takaisinperintä. Tukien määrä tiettävästi oli jopa 0,7 miljoonaa. Jos kiinteistö 15 vuotta täytettyään aiotaan myydä, se on pidettävä lämpimänä ainakin vuoteen 2029 asti, jonka jälkeen se voidaan myydä. Muuten se on romutuskunnossa ja maksimaaliset tappiot realisoituvat.

Virojoen kiinteistössä ei ole käyttöön/pitoon sidottuja tukisummia, ei käyttö- tai luopumisrajoituksia ja alaskirjattava tasearvo on tiettävästi ainoastaan 200 000 eur. Sen myyminen on vaihtoehto, jolloin siitä luopuminen voi olla jopa talousvaikutuksiltaan neutraali tai positiivinen. Pahimmassa tapauksessa kunnalle lankeaa purkukustannus, arvio 400 000 eur, jonka toteutumisella ei kuitenkaan ole kiire eikä viivytys tuota kustannuksia, koska rakennusta ei tarvitse pitää käyttökelpoisena.

On tässä valossa äärimmäisen epätodennäköistä, että Klamilan kiinteistöstä luopuminen ikinä on mahdollista ilman miljoonaluokan alijäämäistä vaikutusta kuntatalouteen millään mielekkäällä tarkasteluaikavälillä. Sen sijaan Virojoen koulun kiinteistön alasajo onnistuu suhteessa mitättömillä kustannuksilla, eikä niitä ole pakko tulouttaa negatiivisena tilinpäätöksiin vuosikausiin, koska juoksevat kulut voidaan ajaa nollaan, poistot ovat vähäiset ja ainut merkittävä erä, purkukustannus, saa odottaa parempia aikoja.

Virallisissa selvityksissä tai esityksissä ei ole suoraan kerrottu suunnitelmista koskien eri koulukiinteistöjen tulevaisuutta tai eri vaihtoehtojen kustannusvaikutuksia niistä. Asiasta on kuultu viranhaltijoiden epävirallisia näkemyksiä lehdissä, tilaisuuksissa tai kuulopuheissa, kuten:

• Klamilan koulukiinteistö aiotaan myydä (sen jälkeen kun se on täyttänyt 15 vuoden pitovelvoitteensa valtiontukien takaisinperinnän välttämiseksi)
• Useamman vuoden päästä kaikki kunnan koululaiset mahtuisivat Virojoen yläkoulun tiloihin, myös alakoulun kaikki luokka-asteet, jolloin Virojoen alakoulusta voidaan luopua kuitenkin, välttyen remonttikustannuksilta.

Edellä mainitut ratkaisut perustuvat tosiasioihin ja ovat järkeviä, myös todennäköisiä tulevaisuudenkuvia.

Jos ja kun kiinteistöjen lyhyen ja pitkän aikavälin tulevaisuus taloussyistä on seuraava…

• Klamilan koulukiinteistöä on pakko pitää tyhjilläänkin lämpimänä ja kunnossa myyntikelpoisuuden säilyttämiseksi, useita vuosia, valtiontukien takaisinperinnän välttämiseksi
• Klamilan kiinteistöstä, siitä luovuttaessa, lankeaa huomattavan suuri alaskirjattava tasearvo kunnan taloutta heikentämään
• Virojoen koulun kiinteistöstä tullaan joidenkin vuosien jälkeen joka tapauksessa luopumaan, koska lopulta lapsimäärän hupenemisen myötä kaikki kunnan koululaiset mahtuvat Virojoen yläkoulun rakennukseen. Alaskirjaus on vähäinen, myyntipainetta ei ole.

… niin herää kysymys:

Missä järki keskittää koulut välittömästi Virojoelle?

Edellä mainittujen realiteettien valossa se vaikuttaa selkeästi kalleimmalta mahdolliselta päätökseltä. Sillä päätöksellä otamme kunnan taakaksi Virojoen alakoulun täydet suuremmat käyttökustannukset vuosiksi vaikka tiedämme, että siitä tullaan luopumaan. Sillä päätöksellä sitoudumme pitämään Klamilan hyvää kiinteistöä tyhjänä ja käyttämättömänä, mutta silti lämmitettynä, jotta se pysyy myyntikuntoisena vuosien ajan, jolloin kustannussäästöt ovat suhteessa vähäiset, eivätkä lainkaan palveluverkkoselvityksen mukaista tasoa. Silti tulevien myyntituottojen määrä on arvoitus, koko myyntikin lähinnä toiveajattelua, ja alaskirjaukset joudutaan kuitenkin tekemään jossain vaiheessa varmasti suurina.

Lisäksi merkittäviä riskinä arvioitavia talousvaikutuksia voi olla Virojoen vanhan korjausvelkaisen kiinteistön yllättävillä vaurioilla, sekä sillä, jos useista perheistä lapset ja ainakin yksi työssäkäyvä huoltaja muuttaa kirjansa naapurikuntaan palveluiden turvaamiseksi. Huoltajan verotulot ja jokaisen muuttajan valtionosuudet nakertavat yksinkertaisella matematiikalla kaikki säästöhyödyt pois kunnan tulopuolelta ihan realististen lukumäärien puitteissa. Jos kouluyhteistyössä Miehikkälän kanssa nähdään mörkönä kotikuntakorvausten menetys per lapsi pohjoisen rajan yli, niin länsirajan yli menee samalla vielä huoltajankin valtionosuudet ja verotulot. Eikö sitä tulisi pelätä jopa enemmän?

Joka ikisen faktan valossa ja ilman riskien huomioimista tai varsinkin kaikki riskit huomioiden, on selvää, että valittaessa koulukiinteistöistä pidettävä ja hylättävä, joka seikka puoltaa Klamilan säilyttämistä ja Virojoen lopettamista. Tämä on taloudellinen tosiasia ja matemaattinen johtopäätös, josta ei voi olla eri mieltä. Virolahden kunta selviää tai uppoaa Klamilan koulun mukana. Emme päätä yhden koulun, vaan koko kunnan tulevaisuudesta, vaikka päätöksellä on Klamilan koulun nimi.

Kuntatalouden näkökulmasta Virojoen alakoulusta on helppoa ja halpaa luopua, kun taas Klamilan koulukiinteistöstä on pakko pitää kiinni vuosia pitkälle tulevaan. Tämä on kiistaton taloudellinen tosiasia. Kun näin on, on rationaalisesti harkiten itsestäänselvää rakentaa palveluverkko eli toimintojen sijoittelu siitä lähtökohdasta, että Klamilan kiinteistöä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti niin pitkään kuin tarve on, ja kiinteistöjen osalta tavoiteltavat nopeat säästöt haetaan Virojoen alakoulun käytöstäpoiston kautta. Kaikki muu on hölmöläisten kylän tarinoista tuttua kokonaiskuvan välttelyä, joka muodostaa tikittävän aikapommin tuleville vuosille kuntatalouden näkökulmasta.

Koko pulma kiteytyy siis kahden koulurakennuksen välillä valitsemiseen. Varhaiskasvatus on siinä ohessa lähinnä syytön sijaiskärsijä, koska Klamilan päiväkoti sattuu sijaitsemaan koulurakennuksessa. On myös syytä huomata, että erityisesti nuorimpien ikäpolvien merkittävä pienuus näkyy joka tapauksessa muutamissa vuosissa varhaiskasvatuksen palvelutarpeen kutistumisena, jolloin luontaisia säästöjä syntyy ja keskittämistä tulee harkita tulevaisuudessa kaikissa vaihtoehdoissa lapsimäärän mukaan. Nyt tarkasteltavana onkin lähinnä sen ajanjakson yli tapahtuvan toiminnan toteuttamisesta mahdollisimman kustannustehokkaasti, jona palvelun käyttäjiä vielä riittää mielekäs määrä, kun perheiden ja pienimpien lasten toimivat lähipalvelut ovat lasten etu ja oikeus sekä kunnan tärkein tehtävä huolehtia.