Klamilan koulun ja päiväkodin tulevaisuus on puhututtanut, kuohuttanut ja jopa kauhistuttanut kesän ja syksyn mittaan.

Keskiviikkona 11.12.2024 oli koulun ja päiväkodin vanhempainyhdistyksen järjestämä keskustelutilaisuus, jonne oli kutsuttu kunnan viranhaltijoita, päättäjiä, sekä huoltajat. Tilaisuus sisälsi pääasiassa kunnan puolesta tilannekatsauksen erilaisten powerpoint-esitysten muodossa sekä lyhyen keskusteluosion, jossa jokunen ihminen kerkesi tuoda julki kysymyksiään tai näkemyksiään. Tilaisuus päättyi, ennen kuin kaikki ehtivät saada edes puheenvuoroa, eikä varsinaista keskustelua kerennyt paljoa syntyä. Tietenkin on ymmärrettävää, että ilta-aikaan lapsiperheillä ei ole käytännön mahdollisuuksia tuntikaupalla viettää varsinkaan kummankin vanhemman voimin tällaisissa tapahtumissa. Silti vähän pakotettu keskustelun päättäminen jäi hieman vaivaamaan, kun kokemukseni mukaan yleensä esimerkiksi kunnan päätöksentekoon liittyen kokoukset kestävät tasan niin pitkään kuin niiden käsittely kestää. Ainakin Virolahdella on ollut päätöksenteossa tapana olla varsin avoin käytäntö siinä mielessä, että kaikki saavat sanotuksi asiansa. Puheenjohtaja ei yleensä keskeytä käsittelyä tai puheenvuoroja, elleivät ne harhaudu täysin asian sivuitse jaaritteluksi. Keskiviikon kokouksessa toisaalta taas puheenvuoroja menneistä asioista kuten kevään kuntaliitosäänestyksestä ja jopa sitä edeltäneistä vastaavista vuosien takaisista käytettiin ja eteenpäin katsomisen sijaan taustapeili ja Janne Tolvasenkin mainitsemat tikut vanhoja muistelevien silmissä olivat vahvasti läsnä. Jälkiviisaus, tuo viisauden jalostunein muoto, komisti kruununa monen henkilöhahmoa.

Alla muutama kommenttini, jotka olisin mielelläni tilaisuudessakin lausunut, jos olisin mahdollisuuden saanut. Samalla tämä formaatti mahdollistaa vähän läpikotaisemman pohdinnan ja perustelun. Suosittelen varaamaan hetken aikaa, jos lukeminen loppuun asti kiinnostaa.

Klamilan uusi ja hyvä koulu ja päätoksenteon ailahtelevuus

Useampi nosti esiin Klamilan koulun hyvän kunnon ja nuoren iän. Onhan rakennus vastikään täyttänyt kymmenen vuotta. Se tuntuu ikävältä, jos kunnan paras ja uusin koulu joudutaan poistamaan. Joidenkin mielestä se kuvastaa myös päättäjiltä heikkoa taitoa tai ymmärrystä, että ensin päätetään rakentaa uusi koulu ja reilun kymmenen vuoden ikäisenä jopa samojen päättäjien toimesta ajaa se alas. Tietysti ensi ajatukset ovat helposti tämän suuntaisia. Käytännössä on kuitenkin huomioitava, että kun päätös koulun rakentamisesta tehtiin joskus arviolta 12-13 vuotta sitten, se tehtiin sen aikaisen tilanteen ja ymmärryksen mukaan. ItseTietoa vuoden 2024 talous- tai lapsitilanteesta ei silloin ollut. Vuonna 2012 ei ollut aavistustakaan tulevista sotemullistuksista, sodasta Euroopassa, valtionosuuksien muuttumisesta, eikä monesta vähäisemmästä ympäristön muutoksesta. Silloin olivat vastasyntyneitä lapset, jotka nyt käyvät Klamilan koulun kuudetta luokkaa. Koulun vuosiluokkia 1-5 ei ollut olemassakaan, puhumattakaan päiväkodin varhaiskasvatusasiakkaista. Taloustilanne ja lapsiennuste puolsivat koulun rakentamista Klamilan alueelle, kun entinen oli jo auttamattoman vanhentunut ja huonokuntoinen. Kuulemani mukaan vanhan koulun remontointi olisi maksanut enemmän kuin uusi koulu huomioiden uudisrakentamisen saamat erityisen hyvät avustukset valtiolta. 

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nyt vuonna 2024, kuten edellisenäkin, Klamilan alueelle on syntynyt yksi lapsi. Klamilan 5. ja 6. luokilla reilun kymmenen vuoden kuluttua olisi siis enintään yksi oppilas per luokka, ellei muuttoliike lapsiperheiden osalta käänny positiiviseksi nykyisen negatiivisen sijaan. Taloustilanne tällä hetkellä puolestaan on katastrofaalinen johtuen lähestulkoon yksistään Virolahden kunnan määräysvallan ulkopuolisista asioista. Rajan sulkeutuminen, soteryöstö yms. ovat olleet ennakoimattomia isoja ja hyvin haitallisia muutoksia. Tässä hetkessä tehdään päätöksiä nyt saatavan tiedon ja vallitsevan tilanteen perusteella. Päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen pitkälle, kymmenen tai usean kymmenen vuoden päähän, aivan kuten aiempi päätös rakentaa Klamilaan uusi koulu. Aiempi päätös oli hyvä ja oikea ja nytkin täytyy tehdä sellainen. Ne eivät välttämättä ole linjassa. Kun olosuhteet muuttuvat rajusti, täytyy osata sopeutua ja tehdä sen mukaisia uusia päätöksiä.

Väkiluvusta ja lapsista

Asiaa viime aikoina pohtiessani olen itsekin käyttänyt välillä termiä kauhistuttava. Ensi istumalta pidin sietämättömänä ja kauhistuttavana ajatusta oman kylän koulun ja päiväkodin lopettamisesta. Olin jopa mennä halpaan uskotteluissa, että liittyminen Haminaan voisi sen jotenkin pelastaa. Halusin uskoa siihen, koska totuus teki kipeää. Lopulta tajusin, että koulun kohtalo ei ole kauhistuttavan tunteen varsinainen syy, eikä siitä päättäminen tai ne, jotka sen päättävät, ole minkään alullepanijoita. Ne alullepanijat ovat tavalliset kuntalaiset – tai siis heitä ei ole. Uusia lapsia ei enää ole. Kunta kuolee ja Klamila sen sisällä ensin. Trendi on ollut selvä vuosikymmeniä eikä se ole mihinkään muuttumassa. Erityisesti nuoret muuttavat pois ihan ymmärrettävästi opintojen ja töiden perässä. Perheet perustetaan muualla. Paluumuuttajia on kovin vähän ja nykymaailma riepottelee monesti nuoria työssäkäyviä sittenkin niin, että tie voi viedä pian muualle asumaan. Rajan sulkeutuminen vei lähes viimeisetkin mahdollisuudet luoda uutta kasvua työpaikkojen osalta Virolahdelle. Kehityskulku on selvä ja vahvistuu; olemme iäkkään kantaväestön ja kesäasukkaiden kunta. Ikääntyneet tai kesälomalaiset eivät tee lapsia paikkakunnan kouluihin ja päiväkoteihin. Nuoret paikalliset muuttavat tekemään lapsensa muualle. 

Tämän hetken tiedolla on päivänselvää, että Klamilan koulu ja päiväkoti tullaan lopettamaan joka tapauksessa ja se on vain vuosien kysymys. Koulu tullaan lopettamaan siis uutena ja hyväkuntoisena joka tapauksessa. Se ei ole nykypäättäjien valittavissa. Valinta koskee lähinnä vain ajoitusta ja sen talousvaikutuksia. Samalla on valittava kunnan palveluiden toteuttamisen vaihtoehtoinen tapa nykyiseen nähden.

Olen kauhistunut. Nimenomaan siitä, että Klamilan alueelta loppuvat lapset. Täältä loppuu elämä ja jatkuvuus. Aina on yksittäisiä lapsiperheitä tietenkin, mutta ne jäävät sattumanvaraisiksi ja heille palvelut järjestyvät muualta tai toisin kuin meille nyt.

Aikataulut, kuntaliitosspekulointi, lopputulos

Tämän hetken tiedolla Klamilan koulussa olisi siis noin kymmenen vuoden kuluttua arviolta keskimäärin yksi oppilas vuosiluokkaa kohden. Sanomattakin on selvää, että sellaista koulua ei ole edes varakkaissa kunnissa, jotka panostavat lapsiperheiden palveluihin. Koulun lakkauttaminen oppilasmäärän putoamisen vuoksi pelkästään on joka tapauksessa edessä viimeistään 2030-2034. Se koskee jo nyt syntyneitä pienimpiä lapsia ja jokaista tästä päivästä eteenpäin syntyvää. Päiväkodista loppuvat lapset joka tapauksessa jo viimeistään 2027-2029 eli keväällä valittavan valtuuston kauden aikana. Päiväkotia ei ylläpidetä kahta tai kolmea lasta varten.

Keskustelutilaisuudessa jokunen kannanotto koski sitä, että eihän seudulle enää kukaan uskalla tai halua lapsia tehdä, kun tulevaisuus päiväkodin ja koulun osalta on epävarma. Ei ole. Se on täysin varma. Yksikään lapsi joka vielä ei ole syntynyt, ei tule Klamilassa koulua käymään. Muutos tähän vaatisi huomattavaa nousua alueen syntyvissä lapsissa. Siis lisääntymisikäisten muuttoliikettä tänne ja täkäläisten innostumista lapsentekoon. Tätä ei ole näköpiirissä, eikä keinoja sen kannustamisenkaan tunnu löytyvän tässä maailmassa, sillä sama ongelma piinaa suurinta osaa Suomen kunnista ja varsinkin niiden pienempiä kyläseutuja. 

Asia on jo päätetty. Lasten loppuminen on päätetty ja koulun loppuminen on päätetty. Yksikään poliitikko ei sitä muuta eikä yksikään huolestunut vanhempi aneluilla tai uhkailuilla sitä voi parempaan suuntaan muuttaa, korkeintaan nopeuttaa. On toissijaista, kuka sanoo jaa ja kuka ei, päätöksen on tehnyt suurempi voima jo. Ainut keino vaikuttaa on tehdä lapsia. Viimeistään jo vuosia sitten.

Mistä päästään siihen, että samaan lopputulokseen on useampi tie, joita erottaa vain ajoitus. Ja hinta. Jos nyt päätetään Klamilan palvelut lapsiperheille lopettaa nykymuotoisena, eli pk+koulu kylällä, se vaikuttaa uskoakseni käytännössä alkaen syksystä 2026. Kuten yltä nähdään, samoihin aikoihin eli jo vuoden sisään siitä tulee joka tapauksessa eteen tilanne, jossa päiväkodin sulkeminen lasten loppumisen vuoksi on jo huulilla, eli ainakin tiedetään olevan vääjäämättä edessä ja silloiset päättäjät sen joutuvat tekemään. Silloin jää auki myös koulun kohtalo, koska samassa rakennuksessahan ne toimivat ja koulunkin lapsimäärä alkaa romahtaa vuosi vuodelta nopeasti. Viimeistään silloin vedetään raja myös koulun sulkemiselle vaikka joku ihmeraha mahdollistaisikin sille jatkovuoden tai kaksi. Nykytilanteessa siis puhutaan päiväkodin osalta vuoden tai kahden erosta, koulun osalta korkeintaan kolmen-neljän vuoden erosta samasta lopputuloksesta. 

Kaikki yllä oleva täysin faktoihin perustuva päättely koskee kuntapäättäjiä riippumatta siitä, onko Klamilan koulu ja päiväkoti osa itsenäistä Virolahtea tai yhdistynyttä Haminaa. Rajojen siirtely tai nimien vaihtelu ei tuo yhtään lasta enempää alueelle. Haminan päättäjille Klamila on vain yksi pieni kuihtuva kylä isopmpien keskusten välillä kaukana kummastakin. Kuihtuvia kyliä ja lopetettavia pikkukouluja Haminalla on kasapäin eikä Klamilaan varmasti ainakaan muita suurempaa tunnesidettä löydy.

Hamina-liittossopimuksessa neuvoteltu neljän vuoden armonaika palveluverkolle tarkoittaa siis sitä, että sama vääjäämätön lopputulos olisi tullut voimaan syksyllä 2029. Päiväkodin sulkeminen olisi näin ollen tehty varmuudella heti ja koulun lopettamispäätös niin, että ovet menisivät säppiin, jos ei ihan heti, viimeistään 2030-2031. Silloin todennäköisesti talousluvut ovat ankarammat, Klamilan lapsitilanne nykyistä heikompi ja yhdistyneessä Haminassa kiinnostus päättäjätasolla kouluamme ja kyläämme kohtaan heiveröisempää. Mitään intressiä kustannuksista piittaamatta tekohengittää Klamilan palveluita nykytasolla ei voi kuvitella Haminan 2030 päättäjille.

Kaiken yllä pohtimani valossa on ilmeistä, että on turha käyttää aikaa ja energiaa sen miettimiseen, lopetetaanko Klamilasta koulu ja päiväkoti. Vielä turhempaa on spekuloida, jossitella tai viisastella aiemmista päätöksistä ja valinnoista, kuten kuntaliitos Haminaan, koska se ei muuta lopputulosta vaikka miten pyöriteltäisiin. Sen sijaan keskustelu ajautuu vain harhateille. Kaikken ruusunpunaisimpienkin lasien läpi tarkasteltuna Hamina-liitos olisi voinut tarjota sen, mikä tiedettiin ehdottomaksi takarajaksi kaikissa oloissa joka tapauksessaa, eli ei oikeastaan mitään muuta kuin koulun osalta varmuudella kaksi, hypoteettisesti enintään neljä vuotta lisäaikaa. 2-4 vuotta on toki pienen lapsen elämässä iso aika, mutta se tarkoittaa aikavälinä samalla sitä, että yksikään minkään ikäinen lapsi jossain Virolahden koulussa ei välty kokemasta sitä tosiasiaa, että oma pikkukoulu lakkautetaan ja siirrytään johonkin toisaalle. Itse en pysty laittamaan sillä lailla tärkeystjärjestykseen eri ikäisiä oppilaita, että jossain ikäryhmässä tietyn ikäisenä tämä muutos olisi pahempi asia kuin seuraaville ikäryhmille. Sikäli asian venyttäminen äärimmilleen, jos siihen ei ole rahaa käyttää, ei ole erityisen perusteltua. Kyse ei siis enää ole periaatteesta lopetetaanko koulu vaan siitä, milloin ja miten. 

Ratkaisuvaihtoehdot

Muutosneuvottelut ovat alkamassa pian. Niiden yhteydessä kunnan viranhaltijat selvittävät mahdollisuuksia kustannussäästöihin huomioiden sen, että kaikki palvelut on kuntalaisille jatkossakin turvattava sekä lain vaatimassa muodossa että kuntastrategiaa noudattaen. Tähän tulee pakosta liittymään henkilöstövähennyksiä ja kiinteistöjen järjestelyitä, joista puheena ollut Klamilan koulun ja päiväkodin lakkauttaminen on yksi vaihtoehto. Toivottavasti toimivia ratkaisumalleja käydään huolella läpi. Joka tapauksessa asia tulee aikanaan päätettäväksi poliittisissa luottamuselimissä. Ennen sitä kaikki on selvittelyjen ja neuvotteluiden alaista työtä. Siitä voidaan ja pitää antaa toiveita, ohjeita ja suuntaviivoja, mutta ennakkoon asiaa ei varsinaisesti voida edes päättää. 

Tapoja järjestää palvelut toimivasti voi olla monia. Kylillä, somessa ja joissain kannanotoissa asia nähdään hyvin mustavalkoisena, eli niin, että Klamilan koulun ja päiväkodin lakkautus olisi ainut mahdollisuus ja sille ainut korvaava toteutustapa olisi kaikkien lasten kuljetus Virojoen kouluun ja päiväkotiin. Tämä ei ole totuus. Edes tässä vaiheessa ennen varsinaisia muutosneuvotteluita viranhaltijoiden esityksienkin perusteella se ei ole pyrkimys eikä ainut käsiteltävä vaihtoehto. 

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, kuten ymmärtääkseni myös tällä hetkellä asiaa työkseen miettivä viranhaltijakoneisto, että Klamilan seudun länteen työhön menevien perheiden osalta ei tule kyseeseen lasten kuljetus Virojoen päiväkotiin. Se olisi kaikin tavoin kestämätöntä. Sen tiedostaa jokainen aivoilla varustettu ihminen. Niinpä sellaisen kauhukuvan maalailu kenen tahansa toimesta on turhaa ellei suorastaan haitallista kärjistämistä. Tietenkin on hyvä pitää ääntä siitä, että tämä ei käy päinsä. Niin aion itsekin tehdä. Minusta on täysin ratkaisevaa, että kaikissa ratkaisuissa ja tutkittavissa vaihtoehdoissa Klamilan alueen varhaiskasvatus toteutuu välittömässä ja kaukaisemmassa tulevaisuudessa niin, että ajomatkat ja päivittäiset hoitoajat eivät sen vuoksi olennaisesti kasva. Sen on oltava pakottava reunaehto ratkaisuille ja muuta ei kannata kenenkään edes kuvitella.

Innovatiivisempia ratkaisumalleja on esitetty monenlaisia ja ne on syytä perata huolella läpi. On mietitty eri kiinteistöjen kuntoa ja remonttitarpeita, sijainteja, kuljetuskustannuksia ja eri toimintojen hajasijoittelua vaikkapa niin, että Klamilaan keskitettäisiin joidenkin ikäryhmien palvelut, Virojoelle joidenkin ja jopa Miehikkälän yhteistyömahdollisuuksista on puhuttu. Kaikki tällaiset ratkaisut on hyvä käydä läpi ja miettiä niiden toteuttamiseklpoisuus. Se ei kuitenkaan välttämättä muuta vääjäämätöntä perusasetelmaa siitä, että lapset vähenevät, ryhmien määrää on vähennettävä, kiinteistöjä harvennettava ja henkilökuntaa vähennettävä, jotta talous tasapainottuu ja palvelut vastaavat tarvitsijoiden määrää sekä ovat edelleen laadukkaita. Säästötalkoita ei voi tehdä ilman, että joku siitä aina tavalla tai toisella kärsii ja joutuu luopumaan jostain. Jotkut menettävät työnsä ja toisilla palvelu siirtyy kävelymatkasta taksi- tai bussimatkan taakse. Kaikki kivet on nyt kuitenkin käännettävä ja tehtävä läpikotaiset ja huolelliset kustannusarviot sekä mietittävä, miten vahinko jäisi mahdollisimman kohtuulliseksi ja tasapuoliseksi. Sitä työtä viranhaltijat tulevat tekemään ja meidän jokaisen on syytä osallistua siihen rakentavaa palautetta antaen, jos haluamme vaikuttaa. Hyvät ideat ja joukkoistettu yhteistyö ovat nyt ehkä suuremmassa arvossa kuin koskaan.  

---

Kirjoittaja on Kotkassa työssä käyvä lapsellinen kunnanvaltuutettu Klamilan alueelta ja omakohtaisesti kokeva kaikki vaikutukset, mitä ikinä ne ovatkaan.