Jatkan parin päivän takaisesta sote-aiheesta sen saaman mielenkiinnon vuoksi. Viime aikoina on puhuttu haamuhoitajista osana vanhustenhoidon ongelmavyyhtejä. Kymsotella onkin ongelmaan luova ratkaisu. Se on kehittänyt haamuhoitajille ikioman asiakaskunnan kuntien kirjoille lisättävistä haamuhoidettavista. Eikä tämä ole vähäpätöinen joukkio. Kouvolan suuressa liittokaupungissa asustelee melko tarkkaan neljännesmiljoona haamuhoidettavaa. Yhdessä elollisten kanssa nämä muodostavat Kouvolasta Suomen toiseksi suurimman kaupungin, heti Helsingin jälkeen.

Mistäkö on kyse? Siitä, että Kymsotessa suuremmat kunnat jostain selittämättömästä syystä saavat sotekuntayhtymän äänivallasta suhteessa suuremman osan kuin väkiluvun perusteella suorassa suhteessa kuuluisi. Koska asialle ei ole ainuttakaan selitystä, paitsi yhden sanan tekstivirhe sopimustekstissä, joka vahingossa päätyi viralliseen ja lopulliseen versioon, mutta jota ei myönnetä, niin nyt sitten laaditaan sellainen. Vietin tänään muutaman tunnin Excel:in taulukoiden ääressä laskeakseni tarkkaan todellisilla luvuilla kyseessä olevat äänivaltasuhteet ja anlysoidakseni niitä. Aiempi analyysi kun oli hutaistu puolessa tunnissa ryhmäkokouksen ja kunnanvaltuuston kokouksen välissä kynän ja ruutupaperin avulla epäluotettavin numeroarvoin.

Suhteettoman suuri suhteellinen valta

Kymsoten mallissa Kouvolan väkilukuun suhteutettu äänivalta on maakunnan pieniin kuntiin Miehikkälään, Virolahteen ja Pyhtääseen verrattuna noin nelin-viisinkertainen, hieman laskutavasta riippuen. Jos siis elävät sielut lasketaan. Ei, kyse ei ole vain siitä, että Kouvolahan on suurempi. Se on oikeiden ihmisten perusteella noin 26-kertaisesti Virolahtea suurempi kunta, oikein kaupunki. Sille siis naiivisti ajatellen kuuluisi yhteisessä kuntayhtymässä noin 26-kertainen äänivalta pienempään, mutta muutoin tasavertaiseen kumppanikuntaan nähden. Naiivius on kai vanhanaikaista. Kouvola on paaluttanut itselleen tymäkän 164-kertaisen äänivallan Virolahteen verrattuna. Joka tapauksessa, Kouvola on Kymsoten äänivaltaa tarkasteltaessa 4-6 kertaa todellista kokoaan suurempi. Väestörekisteristä puuttuvien n. 250 000 kouvolalaisen väestöpohjan on oltava ilmiselvästi haamuja. Vain sillä selitetään tämä ero, joka ei siis ollut virhe, jonka voisi korjata.

Aiemmassa postauksessani esitin olennaiset perussopimuksen pykälät joiden perusteella äänimäärät yhtymävaltuustossa määritellään. Kyseisten sääntöjen lisäksi on rajoituslause, jonka mukaan suurimmalla kunnalla voi yksin olla enintään puolet yhtymävaltuuston yhteenlasketusta äänimäärästä. Se rajaa Kouvolan äänimäärän saamieni tietojen mukaan tänä päivänä 656,5:een ääneen. Muistutuksena ja vertailuksi, Miehikkälällä on neljä ääntä ja Virolahdella huikeat kahdeksan. Kouvolalla vain 656,5 (kuusisataaviisikymmentäkuusi ja puoli), koska sen ääniä on perin ankarasti leikattu. Kaikkien kuntien yhteenlasketut äänet näkyvät kuvassa 1.

Kuvassa 2 on esitetty sinisellä viivalla funktio, jonka mukaan perussopimuksessa äänimäärä kunnan asukasluvusta riippuen muodostuu. Havainnollistuksen vuoksi kuvaan on piirretty myöskin punaisella viivalla suora suhde, eli riippuvuus, jota tulisi käyttää mikäli kaikkien kuntien asukkaat ja heidän vaikutusvaltansa olisivat yhtä arvokkaat ja suuret, samanarvoiset. Sopimuksen mukainen sininen käyrä nousee alussa hyvin loivasti ja on erikoisesti pykältynyt. Punainen viiva on nyt asetettu siihen tasoon, jossa Kouvolan käyrän mukainen äänivaltasuhde olisi ilman leikkuria, eli se on helppo verrokki havainnollistamistarkoituksessa. Vaakaviiva oikealla kuvaa äänileikkuria, joka tänä päivänä osuu Kouvolaan vähentäen sen äänimäärä noin 170 äänellä. Huomaamme, että sininen portaikko ei varsinkaan alapäässä ole lähelläkään punaista ohjausviivaa, vaan vähentää kuntien äänivallasta jopa suurimman osan, jos verrataan yläpään tilanteeseen, jossa suhteellinen ero on merkittävästi pienempi.

Kuvassa 3 on taulukkona kuntien väkiluvut Wikipedian tietojen mukaan, joita olen käyttänyt osassa laskelmia. Jokainen voi halutessaan sovitella näitä lukemia X-akseleille kuvaajissa ja tutkailla lopputulosta.

Aiemmin kuvassa 2 sinisen viivan eli kuntakohtaisen äänimäärän käyrässä näkyvät hyppäykset ovat seurausta siitä, että kunnan koon kasvaessa sen edustajien kappalemäärä yhtymävaltuustossa kasvaa. Koska jokaiselle jäsenelle yksilönä määrätään henkilökohtainen äänimäärä suorassa suhteessa kunnan asukaslukuun, se aiheuttaa sen, että kunnan suhteellinen äänivalta monistuu tismalleen sen edustajien määrän mukaisesti. Kuva 4 havainnollistaa tätä visuaalisesti. Erityinen sivuhuomio siitä, että Kotka on lähellä tipahtaa taaksepäin portaikon suurimman pudotuksen, mikäli se menettää n. 3000 asukasta eli luokkaa 5% väestöstään.

Suuri virhe vai haamujengi?

Kuvan 4 askelmat ovat nyt varsinainen mysteerin ydin. Miksi kaupungit saavat enemmän suhteellista äänivaltaa kuin niiden elävä väestö oikeuttaisi? Lasketaanko mukaan haamut eli kautta aikain kuolleet? Vai onko nyt vaan jossain sattunut massiivinen moka, jota nyt vaan syypää ei millään kehtaa tunnustaa? Oli miten oli, seuraukset kiinnostavat enemmän. Varsinkin korjaaminen.

Edellä on tutkailtu perussopimuksen luonnetta äänivaltasuhteiden muodostumiselle. Katsotaan lopuksi todellista perussopimuksen ja tämän päivän tietojen mukaista äänivaltasuhdetta Kymsotessa. Kyseessä on siis kuuden itsenäisen ja sinänsä yhdenvertaisen kunnan yhteinen yhtymä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi. Lähtökohtaisesti olettaisi kuntien olevan tasa-arvoisessa asemassa. Kuva 5 kertoo toista. Todellisille väkiluvuille perustuen ja maksimileikkuria käyttäen nähdään, miten eri kunnat ja asukkaansa, veronmaksajansa, sote-palveluiden käyttäjänsä ja äänioikeutettunsa on arvotettu. Kouvolalainen äänestäjä saa kaupunginvaltuuston valitsemien yhtymävaltuutettujen äänimäärän myötä noin nelinkertaisen vaikutusvallan verrattuna pikkukuntiin. Kotka ei jää kauaksi taakse, kiitos maksimileikkurin. Haminalle on suotu armonpalana tuplat pieniin kuntiin verrattuna, mutta osoitettu sille selvästi oma paikkansa nokkimisjärjestyksessä.

Mitä tämä kaikki konkreettisesti tarkoittaa?

Ainakin sitä, että isot vie ja muut vikisee. Ei, ei, ei, se ei johdu siitä, että ne nyt vaan ovat isompia. Se kun ei näköjään heille riitä. Pitää olla vielä isompia. Vaikutusvaltaa paisuttamaan on kehitetty jopa neljännesmiljoona olematonta äänestäjää ja haamuhoidettavaa. Helsingin ja Espoon kokoluokassa kun kuulemma menee sotehommissa oikein kivasti!

Itse ounastelen, että asialla voi olla paljon laajempia ja perustavanlaatuisempiakin merkityksiä. Eri kuntien väestön, äänestäjien ja veronmaksajien asettaminen näin räikeän eriarvoiseen asemaan todellisen vaikutusvallan suhteen ylimmässä sotepäätöksenteossa voi olla jopa lain vastaista. Joka tapauksessa se on erittäin arveluttava periaate yhteistyön ja yhteisymmärryksen pohjaksi. Luottamusta toisiin voi olla pienempien hyvin vaikea rakentaa moisen arvostuksen polkemisen jälkeen. Tämä voi suorastaan romuttaa koko sotekuntayhtymän, eikä välttämättä monikaan jää itkemään perään, mikäli vääristymää demokratian ja yhdenvertaisuuden osalta ei saada poistettua.

Hätäisempi voisi kutsua tätä suureksi puhallukseksi, jossa suuret kaupungit laittomasti osittain kaappaavat pikkukuntien demokraattisen vallan määrätä itseään koskevien sotepalveluiden toteuttamista itse verottamillaan euroilla. Ehkä, toivon totisesti, ehkä tälle kaikelle löytyy järjellinen selitys ja hyväksyttävä perustelu. Niin kauan kuin kukaan ei osaa selittää, asioita on tulkittava sellaisina miltä ne näyttävät. Tässä tapauksessa pahalta näyttää. Haamuja on liikaa, ei me niille pärjätä.

21.3.2019

Anton Yrjönen