Torstai-iltana kuuntelin YLE Kotkan vaalitenttiä. Suorassa lähetyksessä vaalien kuumimpia kiistanaiheita kommentoivat Vappu Kuokka (Kesk), Risto Kouki (SDP), Jari Harju (PS), Sanna-Mari Paldanius (Vihr) sekä Nita Lintunen (Kok).

No eihän siitä mitään hurmeista kiihkoilua tullut. Väki studiossa oli aika lailla samoilla linjoilla kaikissa asiakysymyksissä. Se kuvastaa ehkä Virolahden hyvää henkeä, tai kenties toimittajan mielikuvituksettomia kysymyksiä. Itsestäänselvyydet ovat sellaisia yleensä puoluekannasta tai mielipiteistä riippumatta.

Hyvä niin, turhanaikaista riitelyä tuskin kukaan kaipaa. Yksi asia silti kiinnitti huomioni. Puhuttaessa elinvoimasta, työpaikoista ja väkiluvun muutoksista, kaikki keskittyivät yhteen ainoaan ratkaisuun; Vaalimaan ostosparatiisiin. Tulee, ei tule, ehkä tulee, no varmasti jotain joskus. Mutta olisiko käynyt niin, että tämä suurena ihmeenä odotettu, toivottu ja vähän pelättykin massiivinen Vaalimaan taikatemppu on vienyt kaiken huomion, niin että muita konsteja ei ole edes tullut mieleenkään? Eräs ehdokas oikein varta vasten totesi, että Vaalimaa on Virolahden ainut toivo. Kuulostaa vähän fatalistiselta minun korvaani.

Entä jos unohdettaisiin Vaalimaan ostoskeskus toistaiseksi ja kuviteltaisiin hetken ajan, että idän suunnasta ei ole mitään tuloillaan. Mitä jää jäljelle? Osin jo valmistunut ja piakkoin kokonaan valmistuva moottoritie länteen päin niin pitkälle kuin länttä piisaa. Näinä aikoina Virolahti on siirtynyt entisen läänin mitan lännemmäksi, lähelle suurta maailmaa ja Suomen etelärannikon isoja kaupunkeja. Silti olemme yhä Schengenin vilkkaimman itärajanylityspisteen pitäjä. Ei kai Tsaarin vaatekauppa ole ainut mahdollinen yritys, joka hyötyy sijainnista Vaalimaalla? Miksei Virolahdelle voisi samoin edellytyksin houkutella kasapäin erilaisia yrityksiä, myös valmistus- ja jalostusteollisuutta, ja erilaisia kaupan, informaatioteknologian yms. yrityksiä. Yritysten myötä myös työtä, asukkaita, taloudellisia resursseja ja yleistä virkeyttä.

Vaalimaa voi tuoda isoja potteja kerralla, mutta ei se ainut mahdollinen elinvoiman lähde ole. Sen yhden hankkeen taustalla on joukko Virolahden ainutlaatuisia vahvuuksia, joita voi hyödyntää muutenkin, ja niin ehdottomasti pitäisi tehdä. Varasuunnitelma on oltava. Se ei edes ole keltään pois, sillä sijaintiin ei voi yksikään yritys saada yksinoikeutta, sitä voi olosuhteissamme monistaa aikalailla rajatta kaikille jaettavaksi.